Tjänare San Francisco!

Tulipa sitten San Franciscokin nähtyä. Neljän päivän pidennetty viikonloppu antoi hyvät puitteet käydä pyörähtämässä tässä länsirannikon yhdessä kuuluisimmasta kaupungeista. Koko homma lähti liikkeelle ruotsalaisen kaverini Martinin kavereiden ehdotuksesta. He kävivät täällä kämpillä syyskuussa ja San Franciscon tullessa puheeksi ehdottivat, että tekisimme ks. matkan yhdessä. Lisäksi he tarjoutuivat majoittamaan Suomi-pojan kotiinsa! – Eihän tästä tarjouksesta yksinkertaisesti voinut kieltäytyä ;) Tämän jälkeen ei tarvinnut enää muuta tehdä, kun lyödä viikonloppu ”lukkoon”.

Matkathan taitetaan jenkkilässä pääsääntöisesti autolla. Kun itselläni ei ole täällä autoa, pitää tyytyä vuokra-autoihin. Tyytyä on kyllä väärä sana, sillä käytännössä täältä voi vuokrata ihan minkälaisen dollarihymyn tahansa eikä hinnat päätä huimaa! Autovuokraus onnistuu pääosin hyvin internetistä käsin, mutta toisaalta vuokra-autojen saatavuus saattaa olla hyvinkin erilainen, mitä internetissä on luvattu. Tällä kertaa kävinkin sitten juuri niin, että olin vuokrannut vähän isomman ja miellyttävämmän auton, mutta paikan päällä alettiin tarjota ”kauppakassiksi” soveltuvaa menopeliä ja väitettiin, että olin sellaisen vuokrannut. Pienen tivaamisen jälkeen, kulman takaa sitten löytyi sen kokoluokan auton, joka vastasi online-booking ehtoja. Tämän paikallisen autovuokraamon kanssa on kyllä ollut muillakin pieniä ongelmia liittyen vuokrattuihin autoihin sekä niiden luovutuskuntoon. Pientä säätöä, mutta ei haittaa.

Matkaa Fullertonista San Franciscoon kertyy kuitenkin noin 400 mailia suuntaansa. Auton vuokrasin keskiviikosta maanantaihin. Näin pääsisin lähtemään aikaisin torstai-aamuna välttääkseni Los Angelesin ympäristön ruuhkat. Kieltämättä torstai-aamun aikainen herätys klo 5.30 onnistui yllättävän hyvin. Menin nukkumaan vasta n. klo 1 torstai-aamun puolella. Syy lyhyisiin yöuniin löytyy autosta ja kavereista. Piti kärrätä näitä muita vaihtareita keskiviikko-illan viettoon Fullertonin keskustaan ja tuli sitten vähän vietettyä aikaa myös heidän kanssaan. Torstaina klo 5.50 Chevrolet Impala käyntiin ja pankkiautomaatin kautta pilkkopimeälle freewaylle kohti pohjoista. Oikeastaan se ei ollutkaan pilkkopimeä, sillä yllättävän paljon liikennettä oli jo tuohon aikaan. Kun pääsin eroon näistä Los Angelesin ohikulkuteistä, alkoivatkin mahtavat maisemat yön pimeyden vähitellen väistyessä. Kävin nopeasti tankkaamassa auton ja kuljettajan ja jatkoin matkaa. Sitten ajauduin ansaa, josta minua oli kyllä varoiteltu. Otin väärän freewayn ja 10min tuli ajettua väärään suuntaan. Lisäksi freewayltä poistuminen ei ole aina ihan niin yksinkertaista, koska seuraavaa ramppia saattaa joutua odottamaan muutaman mailin. Lopulta auto ympäri ja etsimään oikeaa liittymään tielle 101 eli tuolle kuulemma kuvan kauniille tielle, joka kulkee pitkin Tyynenmeren rantaa pohjoiseen. Haaveeksi jäi tällä erää tuo reitti! (Oli muuten ainoa suunnistusvirhe koko matkalla! Joten olen kyllä todella tyytyväinen suoritukseeni, vaikka sen itse sanonkin.) Ohjeistus sinne on täysin puutteellinen, kuten minulle oli sanottu. Ei muuta, kun huoltoaseman pihaan lukemaan karttaa ja tekemään nopea päätös ajaa suoraa San Joseen Interstate 5:n kautta. Tosiaan suunnistelin paperikartan voimin, kun ei noista navigaattoreista suurempaa hyötyä ole omasta mielestäni. Päästyäni Interstate 5:lle ja matka alkoi edetä toden teolla. Tie on muuten kuin viivoittimella vedetty ihan San Josen ramppiin asti, jos ensimmäisen puolen tunnin vuoristopätkää ei lasketa mukaan. Nopeusrajoitus on pääosin 65-75 mailia/h. Tosin aika ajoin suoralla tiellä nopeus nousi itselläkin liikenteen mukana jopa 95 mailiin/h! Tie on kuitenkin helikopteri valvottu, joten kannattaa kyllä ajaa rajoitusten mukaan.

Neljä tuntia suoraa tietä oli kyllä aika tylsää. Toisaalta en ole ikinä nähnyt niin isoja karjatiloja elämässäni! Jos Pohjanmaalla on lakeutta, niin tällä tiellä sitä on vähintään 100-kertaisesti. Karjatilat ovat jotain IHAN KÄSITTÄMÄTTÖMIÄ! Kunnon kuvia ei vauhdista saanut otettua. Pysähtyminen moottoritien varteen oli kielletty. Muutaman kuvan otin ja pistän tähän liitteeksi, jos niistä nyt jotain selvää saisi. Ainiin matkalla oli paljon valkosipuliteollisuutta ja tuoksut olivat sen mukaisia. Lisäksi mansikka- ja kirsikkatarhoja oli jokunen tusina. Harmi, kun tuoksuja en voi Suomeen teille siirtää. Tekisin sen enemmän kuin mielelläni, jotta saisitte oikean käsityksen alueen tuotannosta sekä valkosipulin tuoksusta!

Lopulta saavuinkin sitten Santa Claraan, jossa tapasin ruotsalaisen Bonnien, jonka kanssa olimme tämän matkan suunnitelleet. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Santa Clarasta olisi pitänyt lähteä vielä kahden muun ruotsalaisopiskelijan, mutta toisin kävi. Toinen näistä oli ollut vähän viihteellä edellisiltana, eikä matkailu tuntunut nappaavan juuri sillä hetkellä. Toinen taas oli tekemässä jotain ryhmätöitä yliopistolla, eikä ehtinytkään matkaan. Sitten päätettiin lähteä kahdestaan sovitun aikataulun mukaisesti. Nähtävää olimme listanneet sen verran, että aikaa ei ollut juurikaan hukattavaksi. Oltiin molemmat kuitenkin sen verran nälkäisiä, että oli pakko päästä syömään pikaisesti. Ei tarvinnut montaakaan sekuntia miettiä, kun Bonnie ehdottaa IKEAA. Sinne siis! Siellä sitten tuli syötyä $2,99 originaalit ruotsalaiset lihapullat perunamuusilla ja salaatilla. Ihan maukasta oli kyllä hintaansa nähden, vaikka moni näitä lihapullia kritisoikin. Syy IKEA:n valintaan selvisikin sitten ruuan jälkeen. Piti näköjään päästä shoppaamaan ja saada kaapit täyteen ruotsalaisia tuotteita! Sanotaan, että IKEA oli kyllä kuin Ruotsi pienoiskoossa ja ihan mukava kokemus.

Yllättävän hyvin sujui liikenne San Franciscossa. Kaupungissa oli myös melko paljon pyöräilijöitä. Los Angelesiin nähden kaupunki miellytti kyllä enemmän. Kääntöpuolena San Franciscossa oli yllättävän paljon kodittomia ja vähävaraisia ihmisiä ihan keskustassakin. Lopulta saavuimme Golden Gatelle. Maisemat sillalta ovat mahtavat! Toisella puolella on San Franciscon lahti ja toisella puolella ääretön Tyynimeri. Silta itsessään oli kyllä korkea, mutta huomattavasti kapeampi, mitä olin kuvitellut. Läheinen puisto ja silta olisivat tarjonneet kyllä mahtavat puitteet juoksulenkin suorittamiseen. Ei tullut kuitenkaan sillan yli juostua. Tämän jälkeen ajettiinkin sitten keskustaan Chinatowniin. Se nyt ei ollut mitenkään erikoinen paikka, jos on muissa metropolien Chinatowneissa käynyt. Sitten pienen autolla suoritetun kruisailun jälkeen ajettiin takaisin Santa Claraan keräämään voimia huomiseen Alcatraz-saarella vierailuun.

Perjantaille olimme varanneet liput Alcatrazin vankilasaarelle. Netistä varattuna aikuisten lippu maksaa $26, mikä ei ole paljoakaan. Lipun hinta sisältää edestakaiset lauttakuljetukset Pier 33 -laiturilta sekä saaren opastetun esittelyn. Opastuskierros on täysin sähköinen. Turisteille jaetaan kuulokkeet ja jokainen voi kuunnella opastusta mielensä mukaan. Turistikierros kesti noin 1½h, jonka jälkeen saarelle olisi halutessaan voinut jäädä vielä pyörimään. Historian lisäksi saari tarjoaa mahtavat puitteet Golden Gate –sillan ja San Franciscon valokuvaukseen. Tämän jälkeen siirryimmekin downtownin puolelle katsomaan nähtävyyksiä. San Franciscoon kannattaa tutustua jalkaisin, joten hyvät kengät ovat mäkisessä kaupunkiprofiilissa välttämättömät. Kaupunki on myös viileän tuulinen, joten tuulitakki yms. ei ole pahitteeksi J

Torstain ja perjantain San Francisco –retket olivat kyllä vaatineet veronsa, joten lauantaina pyörittiin lähinnä Santa Clarassa ostoksilla ja lisäksi käytiin myös tutustumassa Santa Claran yliopistoon, joka oli pieni ja idyllinen verrattuna Fullertoniin. Lisäksi jutusteltiin ruotsalaisten kanssa kaikesta Suomeen ja Ruotsiin liittyvistä polttavista puheenaiheista. Illalla mentiin sitten syömään San Franciscoon muiden paikallisten vaihto-opiskelijoiden kanssa. Sunnuntaina olikin sitten edessä aikainen herätys ja paluumatka kohti Fullertonia.