Las Vegas

Vähitellen alkaa olla tämä Thanksgiving-viikko takanapäin. Tekemistä on riittänyt koko viikolle enemmän kuin tarpeeksi ja kokemuksia on kyllä saatu muutamia kiloja lisää. Los Angelesissa ja sen lähiympäristössä pyörittyjen päivien vastineeksi piti lähteä katsomaan, onko ruoho vihreämpää tai onko sitä ylipäänsä ollenkaan Nevadan puolella Las Vegasissa. Keskiviikko-aamuna oli tarkoitus lähteä erään jenkin kyydillä Vegasia kohden, mutta tarkoitukseksi jäi. Alkuviikolla yritimme tuloksetta saada jenkkiä kiinni kysyäksemme tarkemmin lähtöajasta yms. Tiistai-iltana klo 23.00 päätimme sitten vuokrata auton Peten kanssa, kun jenkki näköjään petti lupauksensa. Itse uskon, että kaverille tuli ”pupu pöksyyn”, kun hänen olisi pitänyt lähteä haastamaan Peteä kasinon pelipöytiin. Sen verran hyvin on Pete kaverin lompakkoa keventänyt syksyn aikana Homesteadin laittomalla kasinolla. Autovuokrausepisodin vuoksi lähtömme kohti Las Vegasia myöhästyi muutamalla tunnilla. Matkaan kuitenkin päästiin kohtuullisesti noin klo 10.00.

Las Vegasissa oli tarkoitus tavata ruotsalais-saksalaisia kavereitamme, jotka olivat olleet viikon mittaisella road tripillä. Menetettyjä tunteja yritimme saada takaisin ajamalla ripeästi ilman turhia taukoja Vegasiin. Yritys oli kyllä hyvä, mutta vuokra-automme ei. Autossa ei sikäli ollut mitään teknistä vikaan, mutta pieni bensiinimoottori yhdistettynä neliportaiseen automaattivaihteistoon ei ollut ajettavuudeltaan saati taloudellisuudeltaan mikään ihmeellinen mäkisessä maastossa. Tämä kyseinen kapistus, kun menetti nopeutta väännön puutteen vuoksi ylämäissä niin paljon, että olimme ajoittain melkein rekkojakin hitaampia.

Matkalla pysähdyimme syömään Hesperia nimiseen kaupunkiin, josta löytyi kas kummaa pikaruokaketjujen ravintoloita. Päätimme sitten, että McDonaldsin sijasta voisimme syödä Carl´s Juniorilla. Pete söi totuttuun tapaansa kanaburgerin, jonka kana on kuulemma taivaallista. Itse puolestaan tyydyin Chicken Tendersseihin. Pikaruokaloissa on muuten selkeitä eroja. ”Mäkkäri” on profiloitunut lapsiperheisiin ja jokaisesta ravintolasta löytyy lapsille leikkipaikka pallomerineen. Asiakaskunnan puolesta ehkä myös kookkaimmat ruokailijat olemme tavanneet ”Mäkkärissä”. Carl´s on huomattavasti pienempi ketju, joka on keskittynyt ruskistamaan pihviä vain kalifornialaisten talousalueella. Carl´s burgerit ovat laadultaan mehevämpiä ja raaka-aineet maistuvat tuoreemmilta kuin ”Mäkkärin” vastaavat. Ranskalaisten perunoiden osalta McDonalds vielä kyllä selvän voiton. Perunat ovat suoria ja maukkaampia kuin muilla palvelun tarjoajilla. Palvelun näkökulmasta McDonalds häviää aika rankasti muille. Mm. Carl´silla vuoropäälliköt toimittavat ruokaa pöytään, minkä jaloistaan ehtivät. Toisaalta hintataso Carl´silla on 1-2 dollaria enemmän kuin ”Mäkkärissä”.

Ruuasta takaisin moottoritielle ja nokka kohden Las Vegasia, jonne saavuimme noin klo 17. Hotelli löytyi erittäin helposti. Haimme vastaanotosta huoneen avaimet. Vastaanotto sijaitsi kasinosalin laidalla. Avaimet saatuamme menimme huoneeseen odottelemaan ruotsalaisten ja saksalaisten saapumista syntiseen kaupunkiin. Reilun 45min päästä he sitten soittivatkin meille ja näin meillä oli ryhmä kasassa. Me jaoimme huoneen saksalaisten kanssa ja ruotsalaiset olivat omissa oloissaan viereisessä huoneessa. (Viereisessä kuvassa vähän vertailua pick up vs. city-maasturi)

Tämän jälkeen olikin sitten aika lähteä tutustumaan kaupunkiin ja pelisaleihin. Pete ja muut pokerigurut lähtivät saman tien kohden kasinoa, jossa voiton mahdollisuudet olivat kuulemma parhaat. Itse lähdin Mullerin pojan kanssa katsastelemaan kaupunkia. Hotelliin palattuamme kävimme vielä syömässä. Pokerigurut palasivat kasinolta aamuyön tunteina taskut täynnä rahaa.

Toisena päivänä lähdin käymään autolla Hoover Damilla, jonne on matkaa noin 35 mailia Las Vegasista. Koska jonkun on kuitenkin huolehdittava taloudestamme, Pete päätti lähteä takomaan taaloja ruotsalaisten kanssa. Hooverin pato oli kyllä ihan OK, mutta ei mikään must-see –kohde, jonka takia pitäisi ajaa Nevadan ja Arizonan rajalle asti. Padon ensimmäiset osat on rakennettu 1930-luvulla epäilemättä osana Rooseveltin New Deal –talousohjelmaa. Ottaen huomioon tuon ajan teknisen kehityksen pato on kyllä varmastikin ollut erittäin vaativa rakennusprojekti.

Palattuani takaisin Las Vegasiin menin katsomaan poikien pokeripelejä kasinolle. Herra Mullerin ja Julian kanssa keskityimme kuitenkin täydellisesti tuuriin perustuviin hedelmäpelikoneisiin. Itse voitin $23, jota ahneuksissani lähdin tuplaamaan ja lopulta menetin koko potin. Oma saldoni Vegasin kasinoilta jäikin nollaksi. Mullerin saldo jäi myös pyöreästi nollaan, mutta Julia otti koneesta ulos yli $60. Panokset pokeripöydissä olivat illan aikana meidän hedelmäpelejä suurempia. Ruotsalaiset taisivat menettää ”jokusen dollarin” eikä Petekään saanut ROI-%:aan edellisen illan tasolle.

Seuraavana aamuna lähdettiin takaisin Kaliforniaa ja Fullertonia. Matkalla pysähdyimme erääseen outlet-kylään, koska perjantaina oli ns. Black Friday. Black Fridayna kaupat myyvät tavaraa erittäin halvalla ulos… ainakin periaatteessa. Koska kasinoreissut osoittautuivat Petelle tuottoisiksi, hän päätti toteuttaa unelmansa ja ostaa itselleen oman helikopterin. Valitettavasti tällä kertaa voittorahat eivät kuitenkaan riittäneet oikeaan helikopteriin, mutta uuteen radio-ohjattavaan kuitenkin!!

Happy Thanksgiving!

Kauppisjuppeja.

Kiitospäivän vuoksi tällä viikolla ei järjestetä luentoja ja opiskelijat on päästetty ansaitulle tauolle. Viimeisenä koulupäivänä saatiin monta isoa projektia päätökseen, ja erinäisten ryhmätyöesitysten vuoksi allekirjoittanutkin joutui laittamaan vähän parempaa päälle. Ainakin itselleni lyhyt loma tulee tarpeeseen, työtahti on ollut sen verran kova että ukko alkaa olla finaalissa, myös fyysisesti mutta varsinkin henkisesti.  En tiedä miksi mutta nukkumisesta ei ole tullut mitään oikeastaan koko vaihdossaoloaikana. Koko päivän väsyttää aivan tajuttomasti mutta illalla kun sänkyyn pääsee, ei uni tule silmään moneen tuntiin. Stressillä lienee oma osansa, koulutyön määrä on moninkertainen Suomeen verrattuna. Markkinoinnin kursseilla lähes kaikki isommat työt ovat ryhmäprojekteja, joiden laajuus aiheuttaa harmaita hiuksia ja vaatii välillä työtunteja myöhään yöhön. Muutenkin täällä tuntuu koulutus nojaavan määrään eikä laatuun: esimerkiksi paneelikeskustelujen arvosteluasteikossa tärkein tekijä on kommenttien määrä ja vasta listan viimeisenä tulee kommenttien sisältö.

Mutta asiaan: viikko siis taukoa ja sen vuoksi päätettiin Syrjäsen pojan kanssa lähteä katselemaan vähän naapurikyliä. Koska keskiviikkona pitäisi ehtiä Las Vegasiin, otettiin tämä viikonloppu lyhyen kaavan mukaan ja palasimme yöksi kotiin niin Los Angelesista kuin San Diegostakin. Diegossa keli oli niin huono, ettei ollut juuri väliä kuinka kauan siellä jaksoi maleksia, kun aika meni kuitenkin autossa istuessa. Los Angelesissa ehdimme sen sijaan vähän katsella nähtävyyksiäkin. Tulipa nähtyä julkkiksiakin:  olimme Dr. Philin talon pihalla tutkailemassa karttaa kun mies tuli valtavalla mersulla kadulle. Ei muuta kuin kamera esiin ja kaksi suomalaista paparazzia lähti seuraamaan herran matkantekoa. Kovin kauan emme kuitenkaan kehdanneet ahdistella, tuskin olisimme kuitenkaan kovin hyvää valokuvaa saaneet.

Hollywood-kyltin vierellä oli käynnissä valokuvaussessio, jonka mallina oli ilmeisesti Selena Gomez. Näin päättelimme muiden sivusta seuraajien kommenteista, itse emme neitosen naamaa kovin hyvin tunne vaikka toki olemmekin todellisia Justin Bieberin hardcore-faneja.

San Diego yöllä.

San Diegon reissulta ei jäänyt juuri kerrottavaa lapsenlapsille, mutta onpahan sekin nyt sitten nähty. Maanantaina kävimme vielä parissa eri ostoskeskuksessa shoppailemassa, mutta tällä kertaa Visat selvisivät ilman suurempia kärsimyksiä. Erityismaininta täytyy antaa taksikuski Syrjäselle, joka 23 vuoden iästään huolimatta näyttäisi ajaneen ammatikseen ainakin parikymmentä vuotta. Sen verran näppärästi kaverilla pysyi auto näpeissä näiden miljoonakaupunkien kaduilla, kyyti oli yhtä rentoa kuin meikäläisen ajo Kotkan tyhjillä kaduilla.

Keskiviikkona suuntaamme tosiaan Las Vegasiin, johon olisi tarkoitus tutustua 18-henkisellä suomalais-ruotsalais-saksalais-intialais-jenkkikokoonpanolla. Melkoinen reissu siis lienee luvassa. Toivotaan että Juuso saa meikäläisen pidettyä poissa pokeripöydistä. Muuten tällainen uhkapeliaddikti löytyy nopeasti kasinon keittiöstä tiskaamasta.

Nyt olisi siis tarkoitus hieman latailla akkuja kolmea viimeistä kouluviikkoa varten. Työmäärä näyttää todella pelottavalta, ja pakko tunnustaa että lasken päiviä siihen kun jalat taas koskettavat Helsinki-Vantaata. Tosin jo hieman aiemmin paine hellittää, viimeisten tenttien jälkeen odottaa viikon loma Havaijilla. Olen tehnyt pyhän lupauksen että suurin ponnisteluni tulee tuon viikon aikana olemaan kokistölkin avaaminen. Sitä odotellessa voipi olla ettei tule blogia hirveästi naputeltua. Mikäli meistä ei enää kuulu, olemme todennäköisesti hautautuneet erilaisten markkinointisuunnitelmien alle tai joutuneet ns. pehmustettuun huoneeseen. 

Lännestä ei mitään uutta

Muutama uskomattoman työntäyteinen viikko on taas vierähtänyt. Tuntuu, että viimeiset pari kolme viikkoa ei ole ehtinytkään muuta kuin kouluun liittyviä papereita ja esitelmiä tehdä. Toisinaan koulutöiden ohella on tosin tullut otettua muutama vartti vähän kevyemmin pelaten erilaisia pelejä ylioppilastalolla. Paikalliselta ylioppilastalolta (TSU), kun löytyy pelikonsoleita ja –koneita sekä keilahalli ja biljardipöydät J. Sikäli hyvä, että ei ole tullut aika ainakaan pitkäksi, mutta vähän turhan paljon on kyllä edelleen noita hommia luvassa kahdelle seuraavalla viikolle. Pitkälti nämä suuritöiset paperit ja esitelmät liittyvät markkinoinnin kurssiin, jonka otin ainoastaan sen takia ihan sen takia, että pääsin kuuntelemaan syntyperäisen jenkkiprofessorin tarinointia ja siinä sivussa myös oppimaan vähän lisää markkinoinnista. Eiköhän nämä työt saada kuitenkin tässä parin viikon sisällä jo loppusilausta vaille valmiiksi. Ilma on nyt koulun kannalta suotuisampi, kun päivälämpötila on laskenut karkeasti sanottuna noin 20 asteen paikkeilla. Illat ovat muuten yllättävän viileitä. Paikalliset sanoivat tämän johtuvan ympäröivistä vuorista, joiden seurauksena lämpötila laaksossa laskee suhteessa enemmän. Itsehän en ole Pekka Pouta, mutta selitys riittänee ainakin itselleni.

Viimeisten viikkojen aikana on tosiaan lähinnä tullut vietettyä ”normaalia” elämään. Mitään suurempia matkoja ei ole tullut tehtyä. Koulun ohella on tullut tehtyä pakollisia kauppareissuja. Lisäksi ravintoloissa on käyty syömässä melkein päivittäin ja koulun kahvilassa jo paikallinen kahvilan omistaja heittää juttua mulle, kun paremmallekin kaverilleen aina, kun kyseisessä kahvilassa asioin. On muuten älyttömän hyvää kahvimaitoa kyseisessä putiikissa saatavilla. Tuli ensimmäistä kertaa syötyä myös kouluruokalassa "Gastrossa", jossa saa syödä $9.70 niin paljon, kun jaksaa. Ala carte sisältää, tacoja, pizzaa, hot dogeja, pastaa, spagettia, laajan salaattipöydän, viittä erilaista jälkiruokaa, smoothieita, neljää eri kahvilaatua, kolmea eri kahvimaitoa/-kermaa, sekä laajan sortin erilaisia soft drinkkejä rootbeeriä unohtamatta. Kuva ruokatiskiltä.

Vastapainona tälle mukavalle ja rennolle kahvilan omistajalle törmäsimme viikolla ruokaillessamme aika röyhkeään jenkkiin. Tämä herra X istahti viereiseen pöytäämme tapaamaan kavereitaan tms. Tovin päästä kaveri huutaa viimeistä päivää viereisessä pöydässä omista asioistaan. Ei tässä vielä mitään, mutta muutaman minuutin päästä ks. kaveri sylkee limaisen ja räkäpainotteisen klimpin muutaman sentin päähän ruokailevan Vatasen jaloista. Siinä sitten pääsi meiltä molemmilta muutaman mielenkiintoinen kommentti kaverista. Suomenkielellä on hyvä näissä tilanteissa kommentoida, kun kukaan ei ymmärrä - ainakaan toivottavasti!!

Liikuntaa on kyllä tullut harrastettua erittäin kiitettävästi. Itse olen käynyt noin kolme kertaa viikossa juoksemassa ”Mountain View:n” -kierroksen, joka parantaa tehokkaasti aerobista kuntoa. Harjoituksen kesto on noin 45 minuuttia, joista 20 minuuttia juostaan ylämäkeä vastaan. Juoksemisen lisäksi on vielä tullut käytyä yhdestä kahdesta kertaan kuntosalilla vähän treenaamassa. Oli muuten blogin toinen jäsen mukana tuolla salilla yhtenä iltana, kun käytiin vähän hakemassa motivaatiota näihin ”markkinoinnin ihanaakin ihananpiin papereihin”. Salireissu oli hyvä ja sykkeestä päätellen toinen bloggari löysi uuden harrastuksen... xD

Viime viikolla osallistuimme toiseen promotilaisuuteen, jotta saisimme sinne Lappeenrantaan nyt jonkun jenkin lähtemään. Jaettiin eri luennoilla varmaankin noin 150 flaieria tilaisuuteen liittyen. Itselläni tämä flaiereiden jako kuuluu ehdottomasti unohtumattomimpiin kouluhetkiin täällä CSUF:ssa. Myönnän ihan suorasti, että oli kymmeniä perhosia vatsassa, kun menin pitämään pienen mainospuheen luentosalin eteen. Luonnolla oli noin 60-70 henkilöä kuuntelemassa, kun suomi-poika pisti itsensä likoon. Suomessa ei vastaavaan jännitystä kyllä ole yleensä ollut yleisölle puhuttaessa, mutta sanottakoon, että en ole kyllä vastaavan kokoisille ihmisjoukoille aikaisemmin kyllä puhunutkaan. Lopuksi tuli jenkeiltä sitten pienet propsit ja proffa alkoi vaan heittämään, että nyt koko sali Eurooppaan!! Kyllä se sitten ihan hyvin meni näköjään.

Tiistaina oltiin edustamassa ja mainostamassa Luttia. Meillä oli videoita ja kuvia Suomesta sekä karkkia, jotta nälkäisten jenkkien sydämet saataisiin sulatettua. Heitettiin juttua laidasta laitaa, mutta tapahtumassa vierailleet opiskelijat eivät suoranaisesti oikein olleet oikea kohderyhmä taloudellis-teknilliselle yliopistollemme Suomessa. Näille opiskelijoille kuitenkin mainostimme Lutin kielitarjontaa, kokemuksia ja sekä korkealle arvostettua suomalaista koulujärjestelmäämme. Nähtäväksi jää, tuleeko Luttiin ketään ensi vuonna. Yritetty on ainankin.

Viime viikko oli muutenkin aika mukava. Itälän Villekin soitteli, josko meillä olisimme kiinnostuneita tulemaan kuuntelemaan vähän aiheesta ”Euroopan Unioni ja kriisi” ;) No eihän se ihan niin mennyt... Timppa oli huomannut ilmoituksen koulun käytävällä, että Ville Itälä tulee puhumaan torstaina. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, olenko menossa vai en. Torstaina kuunneltiin Itälän sujuvaa ja kattavaa esitystä 1½ tuntia. Tämän jälkeen vielä heitettiin suomalaisten kesken juttua Itälän kanssa hyvin rennossa ilmapiirissä. Kiitos mielenkiintoisesta esityksestä Itälälle!

Lisäksi itsestäni on tulossa oikea todellinen lätkäfani täällä. Tällä viikolla on tullut käytyä kahdesti katsomassa Ducksien otteita Honda-centerillä. Toinen otteluista päättyi yllätyksellisesti voittoon Vancouver Canuckseja vastaan 4-3. Selänne ja S. Koivu tekivätkin tehopisteitä ihan kivasti ottelussa. Viimeisessä pelissä oli sitten ”Ankat” aika jäässä ja pataa tuli Minnesota Wildille 3-2. Bäckström ja M. Koivu pelasivat Wildin puolella ihan kelvollisen pelin, joten eipä tuo Ducksien tappiokaan oikeastaan edes tunnu tappiolta.

Näin lopuksi pitää todeta, että syksy on kyllä mennyt aivan ällistyttävän nopeasti. On aika vaikea kuvitella, että meillä on enää neljä normaalia kouluviikkoa jäljellä. Kun kaikki vaaditut koulutyöt saadaan kasaan, jäljellä onkin enää kaksi viikkoa. Ällistyttävää! Vielä on niin paljon nähtävää, että kiirettä pitänee seuraavien viikkojen aikana. Onneksi tuli varattua paluulennot Suomeen vasta tammikuun alulle niin ehtii vielä jotain täällä rapakon takana nähdä.