Lännestä ei mitään uutta

Muutama uskomattoman työntäyteinen viikko on taas vierähtänyt. Tuntuu, että viimeiset pari kolme viikkoa ei ole ehtinytkään muuta kuin kouluun liittyviä papereita ja esitelmiä tehdä. Toisinaan koulutöiden ohella on tosin tullut otettua muutama vartti vähän kevyemmin pelaten erilaisia pelejä ylioppilastalolla. Paikalliselta ylioppilastalolta (TSU), kun löytyy pelikonsoleita ja –koneita sekä keilahalli ja biljardipöydät J. Sikäli hyvä, että ei ole tullut aika ainakaan pitkäksi, mutta vähän turhan paljon on kyllä edelleen noita hommia luvassa kahdelle seuraavalla viikolle. Pitkälti nämä suuritöiset paperit ja esitelmät liittyvät markkinoinnin kurssiin, jonka otin ainoastaan sen takia ihan sen takia, että pääsin kuuntelemaan syntyperäisen jenkkiprofessorin tarinointia ja siinä sivussa myös oppimaan vähän lisää markkinoinnista. Eiköhän nämä työt saada kuitenkin tässä parin viikon sisällä jo loppusilausta vaille valmiiksi. Ilma on nyt koulun kannalta suotuisampi, kun päivälämpötila on laskenut karkeasti sanottuna noin 20 asteen paikkeilla. Illat ovat muuten yllättävän viileitä. Paikalliset sanoivat tämän johtuvan ympäröivistä vuorista, joiden seurauksena lämpötila laaksossa laskee suhteessa enemmän. Itsehän en ole Pekka Pouta, mutta selitys riittänee ainakin itselleni.

Viimeisten viikkojen aikana on tosiaan lähinnä tullut vietettyä ”normaalia” elämään. Mitään suurempia matkoja ei ole tullut tehtyä. Koulun ohella on tullut tehtyä pakollisia kauppareissuja. Lisäksi ravintoloissa on käyty syömässä melkein päivittäin ja koulun kahvilassa jo paikallinen kahvilan omistaja heittää juttua mulle, kun paremmallekin kaverilleen aina, kun kyseisessä kahvilassa asioin. On muuten älyttömän hyvää kahvimaitoa kyseisessä putiikissa saatavilla. Tuli ensimmäistä kertaa syötyä myös kouluruokalassa "Gastrossa", jossa saa syödä $9.70 niin paljon, kun jaksaa. Ala carte sisältää, tacoja, pizzaa, hot dogeja, pastaa, spagettia, laajan salaattipöydän, viittä erilaista jälkiruokaa, smoothieita, neljää eri kahvilaatua, kolmea eri kahvimaitoa/-kermaa, sekä laajan sortin erilaisia soft drinkkejä rootbeeriä unohtamatta. Kuva ruokatiskiltä.

Vastapainona tälle mukavalle ja rennolle kahvilan omistajalle törmäsimme viikolla ruokaillessamme aika röyhkeään jenkkiin. Tämä herra X istahti viereiseen pöytäämme tapaamaan kavereitaan tms. Tovin päästä kaveri huutaa viimeistä päivää viereisessä pöydässä omista asioistaan. Ei tässä vielä mitään, mutta muutaman minuutin päästä ks. kaveri sylkee limaisen ja räkäpainotteisen klimpin muutaman sentin päähän ruokailevan Vatasen jaloista. Siinä sitten pääsi meiltä molemmilta muutaman mielenkiintoinen kommentti kaverista. Suomenkielellä on hyvä näissä tilanteissa kommentoida, kun kukaan ei ymmärrä - ainakaan toivottavasti!!

Liikuntaa on kyllä tullut harrastettua erittäin kiitettävästi. Itse olen käynyt noin kolme kertaa viikossa juoksemassa ”Mountain View:n” -kierroksen, joka parantaa tehokkaasti aerobista kuntoa. Harjoituksen kesto on noin 45 minuuttia, joista 20 minuuttia juostaan ylämäkeä vastaan. Juoksemisen lisäksi on vielä tullut käytyä yhdestä kahdesta kertaan kuntosalilla vähän treenaamassa. Oli muuten blogin toinen jäsen mukana tuolla salilla yhtenä iltana, kun käytiin vähän hakemassa motivaatiota näihin ”markkinoinnin ihanaakin ihananpiin papereihin”. Salireissu oli hyvä ja sykkeestä päätellen toinen bloggari löysi uuden harrastuksen... xD

Viime viikolla osallistuimme toiseen promotilaisuuteen, jotta saisimme sinne Lappeenrantaan nyt jonkun jenkin lähtemään. Jaettiin eri luennoilla varmaankin noin 150 flaieria tilaisuuteen liittyen. Itselläni tämä flaiereiden jako kuuluu ehdottomasti unohtumattomimpiin kouluhetkiin täällä CSUF:ssa. Myönnän ihan suorasti, että oli kymmeniä perhosia vatsassa, kun menin pitämään pienen mainospuheen luentosalin eteen. Luonnolla oli noin 60-70 henkilöä kuuntelemassa, kun suomi-poika pisti itsensä likoon. Suomessa ei vastaavaan jännitystä kyllä ole yleensä ollut yleisölle puhuttaessa, mutta sanottakoon, että en ole kyllä vastaavan kokoisille ihmisjoukoille aikaisemmin kyllä puhunutkaan. Lopuksi tuli jenkeiltä sitten pienet propsit ja proffa alkoi vaan heittämään, että nyt koko sali Eurooppaan!! Kyllä se sitten ihan hyvin meni näköjään.

Tiistaina oltiin edustamassa ja mainostamassa Luttia. Meillä oli videoita ja kuvia Suomesta sekä karkkia, jotta nälkäisten jenkkien sydämet saataisiin sulatettua. Heitettiin juttua laidasta laitaa, mutta tapahtumassa vierailleet opiskelijat eivät suoranaisesti oikein olleet oikea kohderyhmä taloudellis-teknilliselle yliopistollemme Suomessa. Näille opiskelijoille kuitenkin mainostimme Lutin kielitarjontaa, kokemuksia ja sekä korkealle arvostettua suomalaista koulujärjestelmäämme. Nähtäväksi jää, tuleeko Luttiin ketään ensi vuonna. Yritetty on ainankin.

Viime viikko oli muutenkin aika mukava. Itälän Villekin soitteli, josko meillä olisimme kiinnostuneita tulemaan kuuntelemaan vähän aiheesta ”Euroopan Unioni ja kriisi” ;) No eihän se ihan niin mennyt... Timppa oli huomannut ilmoituksen koulun käytävällä, että Ville Itälä tulee puhumaan torstaina. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, olenko menossa vai en. Torstaina kuunneltiin Itälän sujuvaa ja kattavaa esitystä 1½ tuntia. Tämän jälkeen vielä heitettiin suomalaisten kesken juttua Itälän kanssa hyvin rennossa ilmapiirissä. Kiitos mielenkiintoisesta esityksestä Itälälle!

Lisäksi itsestäni on tulossa oikea todellinen lätkäfani täällä. Tällä viikolla on tullut käytyä kahdesti katsomassa Ducksien otteita Honda-centerillä. Toinen otteluista päättyi yllätyksellisesti voittoon Vancouver Canuckseja vastaan 4-3. Selänne ja S. Koivu tekivätkin tehopisteitä ihan kivasti ottelussa. Viimeisessä pelissä oli sitten ”Ankat” aika jäässä ja pataa tuli Minnesota Wildille 3-2. Bäckström ja M. Koivu pelasivat Wildin puolella ihan kelvollisen pelin, joten eipä tuo Ducksien tappiokaan oikeastaan edes tunnu tappiolta.

Näin lopuksi pitää todeta, että syksy on kyllä mennyt aivan ällistyttävän nopeasti. On aika vaikea kuvitella, että meillä on enää neljä normaalia kouluviikkoa jäljellä. Kun kaikki vaaditut koulutyöt saadaan kasaan, jäljellä onkin enää kaksi viikkoa. Ällistyttävää! Vielä on niin paljon nähtävää, että kiirettä pitänee seuraavien viikkojen aikana. Onneksi tuli varattua paluulennot Suomeen vasta tammikuun alulle niin ehtii vielä jotain täällä rapakon takana nähdä.