Mahalo and Aloha!

Kauan odotettu päivä koitti lopulta ja Amerikan komennus saatiin koulun osalta paketoitua. Viimeinen viikko oli ehkä tähän astisen koulu-uran työntäyteisin, joka päivälle riitti palautettavia kurssitöitä ja tenttejä ja pitipä siinä lomassa asuntokin tyhjentää. Hommaa siis riitti ja yöunet jäivät vähiin. Kiirettä lisäsi heti viimeistä tenttiä seuraavalle päivälle varattu Havaijin matka, jota henkilökohtaisesti olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Waikiki Beachin palmujen alla loikoilu kun tuntui melko kaukaiselta utopialta syksyn työtaakan keskellä.

Viimeisenä päivänä itselläni oli siis yksi kirjallinen raportti palautettavana, yksi paneelikeskustelutyyppinen loppuistunto ja suhteellisen vaativa (ainakin jenkkien mittapuulla) tentti sekä tavaroiden siirtäminen Juuson vuokra-asuntoon. Tunsin huolta ja syyllisyyttä siitä etten ehtisi sanoa hyvästejä kaikille syksyn aikana tapaamillemme kavereille, joiden kanssa oli ollut tarkoitus lähteä illalla viettämään pienimuotoisia koulun päättäjäisiä. Lentokentälle lähdimme loppujen lopuksi lähes suoraan baarista; en tiedä kenen (Syrjäsen) idea oli ottaa aamuyön epäinhimillisimpään aikaan starttaava lento. No, koneeseen ehdittiin ja haikean illan aikana saatiin vielä kerättyä ainakin suurin osa tutusta vaihtarijengistä yhteispotrettiinkin.

                                                                   

                                                         

Havaijille saavuttuamme huomasimme ettei spontaani seikkailijan lähestymistapa ole aina se suositeltavin: Honolulussa olimme lievästi sanottuna monttu auki ilman hotellivarauksia, nettiyhteyttä ja pienintäkään aavistusta oikeastaan yhtään mistään.  Taksiin oli hypättävä ja lopulta päädyimme valitsemaan summan mutikassa hotellin joka näytti siedettävältä niin siisteyden kuin hinnankin puolesta. Hintataso muuten on todella korkea, esimerkiksi hotellit tuntuvat olevan melkein tuplasti kalliimpia kuin esimerkiksi Las Vegasissa. Sama juttu kaupoissa, deodorantti jäi ostamatta kun emme viitsineet maksaa 8 dollaria pienestä suihkepullosta.

Jutia lainatakseni: nyt voi...naattia.

Näppärä tapa liikkua Honolulussa on vuokrata polkupyörä. Syrjänen erehtyi yrittämään ns. kiinteää mallia.

Alun perin tarkoitus oli viipyä kuusi päivää ja häipyä varaamamme meno-paluulipun jälkimmäisellä puoliskolla takaisin Los Angelesiin. Jossain vaiheessa aloimme kuitenkin myös harkita jäävämme pidemmäksi aikaa saarille ja kylmästi jättävämme 400 dollarin paluuliput käyttämättä, olemmehan kuitenkin upporikkaita opiskelijoita joille raha kasvaa puussa. Jätimme idean toistaiseksi hautumaan ja vuokrasimme auton pariksi ekaksi päiväksi, jotka päätimme joka tapauksessa viettää Oahun saarella. Asuimme siis hotellissa Honolulussa, josta kyllä on eksotiikka kaukana. Kaupunkia ei erota muista turistirysistä juuri mitenkään, Kanarialla en ole ikinä käynyt mutta uskoisin näkymien olevan aika vastaavanlaiset. Tästä syystä itse olin hyvinkin halukas lähtemään pienemmille saarille katselemaan tulivuoria ja edes hieman koskemattomampaa luontoa.

Vatsan kasvatus osa 1000.

Hyvin pian huomasimme ettei Havaijin lomamme varsinaisesti ole onnellisten tähtien siunaama. Keli oli hyvin suomalainen eli vettä tuli kuin Esteri...stä, lunta ei onneksi sentään näkynyt. Paikallinen väestö ei myöskään tuntunut ottavan meitä vastaan kovin lämpimästi, asiakaspalvelun taso on käsittämättömän heikko ja ihmiset suorastaan töykeitä. Tämän lisäksi hotellien, ravintoloiden ja vähän kaiken taso oli melko heikko: hotellissa oli todella surkea nettiyhteys joka toimi vain pikkuisessa aulahuoneessa, suihku tulvi tulossa olevan viemärin vuoksi eikä yhdessäkään ravintolassa ole esimerkiksi WC:tä. Hintatason huomioon ottaen aika heikko esitys siis. Kaiken huippu oli autovuokraamo, joka kylmästi vedätti meiltä rahaa kahdesta gallonasta bensaa, jotka juuri hetkeä aiemmin piripintaan täyttämästämme tankista muka puuttuivat. Kahdeksan litran vajauksen luultavasti olisimme huomanneet. Vuokraamon herrojen kanssa keskustellessamme totesimme kuitenkin olevamme melko aseettomia, 13 dollarin vuoksi emme kuitenkaan lakimiestä viitsineet lähteä etsimään. Juuri tämä vähän kaikessa näkyvä avoin kuluttajan huijaaminen on ärsyttänyt koko syksyn ajan, ja saa koko valtion tuntumaan jonkin sortin kehitysmaalta. Näiden vastoinkäymisten ja huonosti laatimiemme (ts. olemattomien) matkasuunnitelmien lannistamana päätimme palata Los Angelesiin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ennen joulua. Totesimme Syrjäsen kanssa että vaikka häämatkalle voisi sitten suunnata Mauin, Kauain ja Big Islandin saarille. Ja

selvennykseksi todettakoon siis että näitä matkoja emme siis Syrjäsen kanssa (ainakaan toivottavasti) tee yhdessä. Vaikkakin hotellin pikkolo tarjosi meille varastohuoneessa lojuvaa hääpukua matkatavaroitamme noudettaessa =)

Tätä tekstiä naputeltaessa kello on aikavyöhykkeestä riippuen joko 0.45 tai 2.45, ja sijaintimme jossain Tyynen Valtameren yllä. Los Angelesin lentokentälle pitäisi laskeutua kolmen tunnin päästä. Toivottavasti Losissa ei ole kovin kylmä, sillä itse onnistuin antamaan laukkuni lähtöselvitykseen ennen kuin olin saanut kaivettua pitkähihaista ja –lahkeista vaatetta sieltä mukaan. Jouluiselle LAXin kentälle laskeutuu siis hyvinkin kevyesti pukeutunut suomalainen. Koitetaan muistaa lisätä valokuva jälkikäteen. Mahtaa olla toppatakkeihin kääriytyneillä jenkeillä ihmettelemistä kun allekirjoittanut pelmahtaa koneesta sandaaleissa, uimashortseissa ja neonkeltaisessa Aloha Hawaii- t-paidassa =)

Paratiisi maan päällä, kuten paikalliset kehuvat.

Havaijin luontoa ei ole ihminen ehtinyt saast...SYRJÄNEN!!!

Viimeinen viikko & lähtöseremonia

Tenttiviikko on täällä täydessä vauhdissa. "Black Monday" on nyt suoritettu ja enää olisi yksi ainoa tentti jäljellä, jonka jälkeen voi pistää koulun dörtsit toviksi kiinni. Meidän tahkoessa koulua paikalliset huhkivat jouluvalaistusten kanssa. Muutenkin joulun läheisyys alkaa näkymään kaikkialla. Ensimmäiset joulukoristeet tulivat tosiaan kauppoihin ja talojen pihoihin välittömästi Halloweenin jälkeen. Jouluvalaistukseen kyllä panostetaan täällä kyllä keskimäärin enemmän kuin Suomessa.

Tänään meillä vaihto-opiskelijoilla oli lähtöseremonia, jonka oli järjestänyt koulun kansainvälisistä asioista vastaava henkilökunta. Tilaisuus keskittyi muutamiin kansaivälisyyttä käsitteleviin puheisiin sekä yleisellä tasolla kuluneeseen syksyyn. Puheiden jälkeen olikin sitten vuorossa todistusten jakaminen. Todistusten lisäksi saimme vielä valita yhden CSUF:n logolla varustetun artikkelin kotiin vietäväksi. Aika moni näytti päätyvän valinnassaan beigeen T-paitaan.

Kokonaisuutena seremonia oli kuitenkin huomattavasti pienempi kuin saapumisseremonia elokuun loppupuolella. Tästä huolimatta saimme kyllä jälleen kerran erinomaiset sämpylät koulun puolesta. Ruuastahan tässä maassa ei pihistellä!

Viimeistä luentoviikkoa viedään!

Joulukuuta on eletty kohta viikon verran ja ulkona edelleen melko lämmin ilma. Täytyy todeta, että yöt ovat kyllä viileitä. Tuultakin on viime päivinä ollut ihan riittämiin - se siitä Kalifornian lämmöstä tällä erää! Onhan täällä kyllä vielä asteet selkeästi plussan puolella. Ihmeteltiinkin muuten taannoin paikallisten pukeutumiskulttuuria. Sään viiletessä paikalliset ottavat kyllä hupparit, takit ja pipot ahkeraan käyttöön, mutta sandaaleita osa ei kyllä vaihda lainkaan kunnon kenkiin. Aivan totta, osa kävelee täällä rantasandaaleissa eli ns. flip floppeissa! Jännää, koska samanaikaisesti moni kalifornialainen valittaa kylmästä. Tapansa kullakin…

Tosiaan huomenna olisi itselläni viimeiset varsinaiset luennot yliopistolla. Ihan mukava, että loppu alkaa näkyä horisontissa ainakin koulutehtävien osalta. Kavereiden osalta tilanne on toinen. Tuntuu, että vastahan me tänne tulimme tuntematta ainuttakaan ihmistä. Erkanemme lukuisista syksyn aikana tutuksi tulleista kavereistamme jo ensi viikolla! Tämä tulee olemaan varmasti tietyllä tapaa haikea hetki. Olemme molemmat omilla tahoillamme menossa syömään tms. kämppistemme kanssa viimeisenä iltana. Vaihtolukukauden lähentyessä loppuaan vaihtariporukkamme onkin keskustellut mahdollisesta jälleennäkemisestä ”vanhalla mantereella” ensi kesänä. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu tämän osalta.

Ensi viikko lieneekin sitten kiireinen. Itselleni napsahti oikea ”Black Monday” eli maanantaina olisi tiedossa kolme koetta ja keskiviikko-iltana olisi sitten viimeistä kertaa täällä piirreltävä palloja monivalintakokeisiin. Täytyy myöntää, että maanantain jälkeen voi olla hieman väsynyt olo. Näiden kokeiden lisäksi täytyisi vielä ehtiä väsäämään yhtä kurssia LUT:lle. Petrin koerupeama jakautuu hieman omaani tasaisemmin maanantaista torstaille. Toisaalta hänellä on tiedossa muutamat töiden esitykset ja parin laajahkon casen palautukset. Kun nämä työt ja tentit saadaan valmiiksi, voidaankin sitten sanoa CSUF:lle hyvästit ja lähteä kohti Honolulua.