Las Vegas

Vähitellen alkaa olla tämä Thanksgiving-viikko takanapäin. Tekemistä on riittänyt koko viikolle enemmän kuin tarpeeksi ja kokemuksia on kyllä saatu muutamia kiloja lisää. Los Angelesissa ja sen lähiympäristössä pyörittyjen päivien vastineeksi piti lähteä katsomaan, onko ruoho vihreämpää tai onko sitä ylipäänsä ollenkaan Nevadan puolella Las Vegasissa. Keskiviikko-aamuna oli tarkoitus lähteä erään jenkin kyydillä Vegasia kohden, mutta tarkoitukseksi jäi. Alkuviikolla yritimme tuloksetta saada jenkkiä kiinni kysyäksemme tarkemmin lähtöajasta yms. Tiistai-iltana klo 23.00 päätimme sitten vuokrata auton Peten kanssa, kun jenkki näköjään petti lupauksensa. Itse uskon, että kaverille tuli ”pupu pöksyyn”, kun hänen olisi pitänyt lähteä haastamaan Peteä kasinon pelipöytiin. Sen verran hyvin on Pete kaverin lompakkoa keventänyt syksyn aikana Homesteadin laittomalla kasinolla. Autovuokrausepisodin vuoksi lähtömme kohti Las Vegasia myöhästyi muutamalla tunnilla. Matkaan kuitenkin päästiin kohtuullisesti noin klo 10.00.

Las Vegasissa oli tarkoitus tavata ruotsalais-saksalaisia kavereitamme, jotka olivat olleet viikon mittaisella road tripillä. Menetettyjä tunteja yritimme saada takaisin ajamalla ripeästi ilman turhia taukoja Vegasiin. Yritys oli kyllä hyvä, mutta vuokra-automme ei. Autossa ei sikäli ollut mitään teknistä vikaan, mutta pieni bensiinimoottori yhdistettynä neliportaiseen automaattivaihteistoon ei ollut ajettavuudeltaan saati taloudellisuudeltaan mikään ihmeellinen mäkisessä maastossa. Tämä kyseinen kapistus, kun menetti nopeutta väännön puutteen vuoksi ylämäissä niin paljon, että olimme ajoittain melkein rekkojakin hitaampia.

Matkalla pysähdyimme syömään Hesperia nimiseen kaupunkiin, josta löytyi kas kummaa pikaruokaketjujen ravintoloita. Päätimme sitten, että McDonaldsin sijasta voisimme syödä Carl´s Juniorilla. Pete söi totuttuun tapaansa kanaburgerin, jonka kana on kuulemma taivaallista. Itse puolestaan tyydyin Chicken Tendersseihin. Pikaruokaloissa on muuten selkeitä eroja. ”Mäkkäri” on profiloitunut lapsiperheisiin ja jokaisesta ravintolasta löytyy lapsille leikkipaikka pallomerineen. Asiakaskunnan puolesta ehkä myös kookkaimmat ruokailijat olemme tavanneet ”Mäkkärissä”. Carl´s on huomattavasti pienempi ketju, joka on keskittynyt ruskistamaan pihviä vain kalifornialaisten talousalueella. Carl´s burgerit ovat laadultaan mehevämpiä ja raaka-aineet maistuvat tuoreemmilta kuin ”Mäkkärin” vastaavat. Ranskalaisten perunoiden osalta McDonalds vielä kyllä selvän voiton. Perunat ovat suoria ja maukkaampia kuin muilla palvelun tarjoajilla. Palvelun näkökulmasta McDonalds häviää aika rankasti muille. Mm. Carl´silla vuoropäälliköt toimittavat ruokaa pöytään, minkä jaloistaan ehtivät. Toisaalta hintataso Carl´silla on 1-2 dollaria enemmän kuin ”Mäkkärissä”.

Ruuasta takaisin moottoritielle ja nokka kohden Las Vegasia, jonne saavuimme noin klo 17. Hotelli löytyi erittäin helposti. Haimme vastaanotosta huoneen avaimet. Vastaanotto sijaitsi kasinosalin laidalla. Avaimet saatuamme menimme huoneeseen odottelemaan ruotsalaisten ja saksalaisten saapumista syntiseen kaupunkiin. Reilun 45min päästä he sitten soittivatkin meille ja näin meillä oli ryhmä kasassa. Me jaoimme huoneen saksalaisten kanssa ja ruotsalaiset olivat omissa oloissaan viereisessä huoneessa. (Viereisessä kuvassa vähän vertailua pick up vs. city-maasturi)

Tämän jälkeen olikin sitten aika lähteä tutustumaan kaupunkiin ja pelisaleihin. Pete ja muut pokerigurut lähtivät saman tien kohden kasinoa, jossa voiton mahdollisuudet olivat kuulemma parhaat. Itse lähdin Mullerin pojan kanssa katsastelemaan kaupunkia. Hotelliin palattuamme kävimme vielä syömässä. Pokerigurut palasivat kasinolta aamuyön tunteina taskut täynnä rahaa.

Toisena päivänä lähdin käymään autolla Hoover Damilla, jonne on matkaa noin 35 mailia Las Vegasista. Koska jonkun on kuitenkin huolehdittava taloudestamme, Pete päätti lähteä takomaan taaloja ruotsalaisten kanssa. Hooverin pato oli kyllä ihan OK, mutta ei mikään must-see –kohde, jonka takia pitäisi ajaa Nevadan ja Arizonan rajalle asti. Padon ensimmäiset osat on rakennettu 1930-luvulla epäilemättä osana Rooseveltin New Deal –talousohjelmaa. Ottaen huomioon tuon ajan teknisen kehityksen pato on kyllä varmastikin ollut erittäin vaativa rakennusprojekti.

Palattuani takaisin Las Vegasiin menin katsomaan poikien pokeripelejä kasinolle. Herra Mullerin ja Julian kanssa keskityimme kuitenkin täydellisesti tuuriin perustuviin hedelmäpelikoneisiin. Itse voitin $23, jota ahneuksissani lähdin tuplaamaan ja lopulta menetin koko potin. Oma saldoni Vegasin kasinoilta jäikin nollaksi. Mullerin saldo jäi myös pyöreästi nollaan, mutta Julia otti koneesta ulos yli $60. Panokset pokeripöydissä olivat illan aikana meidän hedelmäpelejä suurempia. Ruotsalaiset taisivat menettää ”jokusen dollarin” eikä Petekään saanut ROI-%:aan edellisen illan tasolle.

Seuraavana aamuna lähdettiin takaisin Kaliforniaa ja Fullertonia. Matkalla pysähdyimme erääseen outlet-kylään, koska perjantaina oli ns. Black Friday. Black Fridayna kaupat myyvät tavaraa erittäin halvalla ulos… ainakin periaatteessa. Koska kasinoreissut osoittautuivat Petelle tuottoisiksi, hän päätti toteuttaa unelmansa ja ostaa itselleen oman helikopterin. Valitettavasti tällä kertaa voittorahat eivät kuitenkaan riittäneet oikeaan helikopteriin, mutta uuteen radio-ohjattavaan kuitenkin!!