Lätkää, autoja ja muuta äijämeininkiä :)

Paljon on vettä virrannut Kymijoessa viimeisen blogikirjoituksen jälkeen, joten päivitelläänpäs vähän kuulumisia.

Yksi syksyn ehdottomasti odotetuimmista kohokohdista koettiin perjantaina, kun Anaheim Ducks avasi kautensa Amerikassa. Timo ja Ville nappasivat meidät kyytiin eli suomalaisporukalla suunnattiin kohti Honda Centeriä. Euroopassa avatun kauden ekassa kotipelissä vastaan luisteli rakas naapuri San Jose Sharks. Koivu, Lydman sekä tietenkin Selänne nähtiin kaikki kentällä ja varsinkin Teukka sai odotetusti raikuvat aplodit. Suomalaiset jäivät kuitenkin melko näkymättömiksi matsissa, joka päättyi kotiyleisön riemuksi Ducksin niukkaan 1-0 -voittoon. Pelin tasosta ei jäänyt lapsenlapsille kerrottavaa, mutta Honda Center oli näkemisen arvoinen. Kuvista ei käy ilmi katsomon huikean jyrkkä profiili, pudotus penkkirivien välillä on lähes pystysuora. Halliin pitäisi mahtua yli 17000 katsojaa ja vaikka tyhjiä paikkoja oli jonkun verran oli tunnelma korkealla ja meteli korviahuumaava. Kaiken kaikkiaan siis hyvä reissu.

Yli kahden kuukauden arpomisen jälkeen saimme vihdoin kämppisteni kanssa ostettua auton. Maailma näyttää heti ihan erilaiselta kun pääsee vihdoin liikkumaan muuallakin kuin kampuksen, kodin ja ruokakaupan välillä. Alun perin tarkoitus oli pärjätä syksy ilman autoa mutta kyllä se nyt tuntuu ajatuksena melko mahdottomalta. Kaupunkisuunnittelu on rakennettu oletuksella, että kaikilla on auto.

Ostoprosessi ei ollut ihan kivuton. Skandinaavinen neuvottelutyylimme oli ilmeisesti ennenkuulumaton paikallisille autokauppiaille, joista osa edusti aika vahvasti perinteistä limanuljaska-stereotyyppiä.  Kun emme suostuneet ensimmäisellä visiitillämme tekemään ostopäätöstä, alkoi myyjien puolelta melkoinen painostus ja välillä kaverit olivat hypätä pöydän yli. Kaikkein hupaisin hetki koettiin kun löimme myyjän kanssa kättä päälle Toyota Corollan 6000 dollarin hinnasta ja hetken kuluttua myyntipäällikkö pyysi nimeä paperiin jossa luki 8000. Parin minuutin väännön jälkeen hinta ”tiputettiin” takaisin 6300 dollariin, jolloin sanoimme jälleen harkitsevamme asiaa hintapelleilystä ärsyyntyneinä. Samalla olimme löytäneet toisesta liikkeestä Audin samaan hintaan, ja tästä kerrottuamme Toyota-kauppias alkoi haukkumaan saksalaisia autoja, niiden korjaajia ja suurin piirtein kaikkea maan ja taivaan väliltä :) Audi-kauppias sopi jäyhille pohjolan pojille paljon paremmin melko passiivisen myyntityylinsä ansiosta, ja reissulta tarttui lopulta matkaan Audi A4 Quattro. Erääseen Toyota-liikkeeseen ei kyllä taida enää olla menemistä…

Jokaisessa blogitekstissä tulee ihmeteltyä jenkkikulttuuria, eikä tämäkään kerta tee poikkeusta. Kierrätys täällä on lapsenkengissä, kuten saimme kokea pullonpalautusreissulla. Suomen erinomaiseen pullonpalautusjärjestelmään tottuneena oli surkuhupaisaa viedä palautuspullot romulavalle, jossa jonkun sortin romukauppias punnitsi pullot ja tölkit ja rahaa niistä sai painon mukaan. Tuottoa kertyi jotakuinkin huikeat 5 senttiä pullolta. Palautusprosentti tuskin on kovin korkea tällä motivoinnilla. Jotta homma ei olisi liian helppoa, maksu saadaan viemällä palautusäijältä saatu kuitti läheiseen viinakauppaan, josta setelit lopulta saa kouraan. Seitsemän säkillistä pulloja tuotti 13,50 dollaria. Suomessa samalla määrällä olisi netonnut varmaankin kymmenkertaisesti.

Eipä tällä kertaa muuta. Mainittakoon vielä että sää on hellinyt edelleen, koko viikon on elohopea pysytellyt kolmenkympin hujakoilla. Tällaista lokakuuta ei ole tullut ennen nähtyä.