Yksi viikonloppu on taas mennyt nopeasti erinäisiä asioita hoidellessa yms. On muuten kumma juttu, että puhelimeen ostettavan prepaid-liittymän kanssa voi temppuilla kolme päivää. Ehkä vähän liioittelen. Paikalliset bussiyhteydet ovat kyllä hyvinkin mielenkiintoisia, että kai sitä voisi melkein autokauppaan mennä :D Tosiaan itselläni on käytössä täällä T-mobilen prepaid-liittymä, johon lataan kerran kuussa x määrän dollareita. Tällä viikolla jouduin sitten ensimmäistä kertaa puhelimeen latailemaan rahaa ja ajattelin hoitaa asian paikallisessa Wal-Martissa. Löytyipä Wal-Martista myös ensimmäinen suomalainen brändi Nokian lisäksi, nimittäin Rapalan vieheet!!! Ihmeen huonosti suomalaisia tuotteita muuten löytyy jenkeistä. Svenssonit ovat hoitaneet kyllä tämän brändäyksen ja omien tuotteidensa saatavuuden kyllä huomattavasti suomalaisia paremmin, kun löytyy Volvo, Saab, IKEA, Absolut Vodka, Hästens, suklaakarkkeja ja ruotsalaisbändi Basshunterin muutaman vuoden takainen Boten Anna –biisi soi koulun tapahtumissa.
Takaisin niihin liittymiin. Ostin kortin, johon pitäisi pystyä lataamaan seuraavan suuruisia summia $10, 15, 30, 50 ja 100 oman mieltymyksen mukaan. Kassalla sitten myyjä toteaa, että pistetäänkö $25 vai $50. Sanoin, että haluaisin $30, kuten tuossa T-mobilen kortissa lukee. Myyjän mukaan kortti on vanha ja nykyään T-mobile mahdollistaa tällä kortilla vain 25 tai 50 dollarin prepaidit. Päädyin sitten 25 dollariin. Kotona sitten aktivoin kortin ja yllätys eihän se toiminutkaan. Seuraavana päivänä menin sitten ihan viralliseen T-mobilen toimistoon kysymään asiaa. Wal-Martiin en mennyt kahdesta syystä 1) bussilla noin neljän mailin matkaan paluumatka mukaan lukien saa kulumaan parhaimmillaan puolipäivää 2) varmaankin operaattorin virallinen liike osaa hommansa paremmin. T-mobilessa sitten selittivät, että liittymään pitää ladata lisää, jotta $30 minimisumma on koko ajan kortilla. Laitettiin sinne rahaa taas jokunen taala ja kaikki toimi ihan hyvin liikkeessä. Illalla saan puhelimeeni viestin, että prepaidissäni on katetta $1,94. Mikäs siinä, vierivä kivihän ei sammalla sanonnan mukaisesti, joten takaisin T-mobileen seuraavana päivänä. Siellä oli sama jenkkityttö taas palvelemassa meikeläistä ja muisti hyvin, että olin eilen käynyt liikkeessä. Hänkin ihmetteli tapahtunutta ja ei muuta, kun rahaa tiskiin ja liittymä viimeinkin auki. Mielenkiintoista koko tapahtumaketjussa oli se, että mihin Wal-Martista ostamani prepaidin rahat olivat huvenneet. Tappiota tuli 25 taalaa, mutta en jaksa lähteä enää asiaa ihmettelemään, kun tuo Wal-Mart on vähän hankalasti tavoitettavissa ilman autoa – time is money!
Perjantai kuluikin nopeasti pienellä ristiretkellä Fullertonin keskustaan. Käytiin vähän jäsen P:n kanssa kyselemässä vuokra-autoja, mutta kaikki autot olivat tilapäisesti loppu ja mihinkään hyvään diiliin emme olisi päässeet, joten jätettiin se vuokraaminen sitten toiseen kertaan. Syömässä oli tietysti pakko käydä rautatieaseman vierellä olevassa siistihkössä ravintolassa. Ulkonäkö voi tosiaan pettää, ruoka oli hintaansa nähden ala-arvoista. Itse söin BBQ-kanan ja P söi jotain, jonka nimeä en nyt muista. Kanaa siinäkin annoksessa oli.
Kotona ehdin olla ehkä noin 15 minuuttia, kun paikalliset jenkit soittivat minua mukaan erään jenkkikaverini Danielien syntymäpäiville. Mikäs siinä, pitäähän se lähteä, jos pyydetään. Kohta olivatkin jo jenkit ovella kahden auton voimin ja meitä oli aika iso porukka lähdössä Fullertonin keskustaan. Ilta sujui ihan mukavasti syntymäpäiviä vietettäessä ja kaikkea rupatellessa ja ohella muutamaan uuteen ihmiseen tutustuessa. Omalla tavallaan jenkit on mielenkiintoisia, koska Suomessa ei ikinä kohtaa vastaavaan vieraanvaraisuutta ja avoinmuutta. Täällä autetaan vilpittömästi ja ollaan kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisuudesta hyvin laajasti.
Alkuviikolla olisikin sitten vuorossa ensimmäiset Mid-termit muutamasta kurssista. Joten sunnuntaina tulikin vähän katseltua kurssimuistiinpanoja kokeita varten. Omalla kohdallani kaikkien kurssien kokeet järjestetään monivalintamuotoisina. Erilaisia vastausvaihtoehtoja on tyypillisesti neljä, joista yksi on ainoastaan oikein. Vastaukset ”väritellään” erityisesti kokeita varten suunniteltuun paperiin eli Scantroniin. Kysymysten lukumäärä on näissä tulevissa kokeissa ilmoitettu olevan 50kpl. Pahoittelen, että tältä viikolta en saanut otettua valokuvia, kun rakas jo kouluikään päässyt Sonyni lakkasi toimimasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti