Kuumaa ja kuivaa

Huomenna on sitten kolme viikkoa kulunut saapumisestamme Los Angelesiin. Aika on kyllä mennyt hyvin nopeasti. Olemme Peten kanssa tavanneet muutaman kerran, kun olemme käyneet yhdessä syömässä paikallisissa ravintoloissa. Tähän mennessä ehkä eniten kaipaan henkilökohtaisesti Lutin hyviä opiskelijaravintoloita. Kouluruuan hintahan on täällä ihan eri luokkaa kuin mitä se on Lutissa. Lisäksi täällä on periaatteessa jatkuvasti samat ruokalistat ja ainoa tapa saada ruokavalioon variaatiota on vaihdella ravintoloita. Kolmen viikon aikana muutamaan kampusalueella sijaitsevaan pikaruokaravintolaan ehtii kyllä jo turtua. Oikeastaan itselläni on jo se vaihe, että koko pikaruoka alkaa maistua aika ällöttävältä. Niinpä olenkin jopa palannut juurilleni ja syönyt omatekoisia tonnikala- ja kanasalaatteja.

Viikko sitten tuli tehtyä parin päivän roadtrippi. Matka suuntautui ensiksi Fullertonista kohden Santa Barbaraa, josta jatkoimme yöllä takaisin Los Angelesiin. Tein tämän matkan kahden korealaisen ja yhden saksalaisen kaverin voimin. Päätettiin sitten, että ajetaan yöllä LA:n ja otetaan korealaisesta kylpylästä lepotuolit. Santa Barbarasta oli n. kahden tunnin ajomatka LA:iin. Itse lupauduin ajamaan matkan keskellä yötä niin, että saapuisimme kylpylään noin klo 4.00 aamuyöstä ja näin saisimme halvemman majoituksen ($15/henkilö). Muut pojat nukkuivat koko matkan ja itse pistin moottoritiellä menemään minkä ehdin ja oltiinkin lopulta perillä jo vähän etuajassa. Nälkähän meillä kaikilla jo oli, koska viimeksi oli syöty ja juotu iltapäivällä. Mentiin sitten korealaiseen ravintolaan syömään tofua, kalaa, lihaa ja riisiä. Korelaiset pistivät minut ja saksalaisen kämppikseni syömään erittäin tulisesti maustettua ruokaa ja tilasivat itselleen miedon vaihtoehdon korean kielellä. Hauskoja heppuja kyllä!! Sanotaan, että ruoka oli vähintäänkin tulista eikä tilannetta helpottanut lainkaan se, että piti syödä puikoilla. Täytyy myöntää, että ei minusta ihan heti ole puikoilla syöjäksi. Kokemuksena tämä oli kyllä mitä mainioin ja ruokahan oli maukasta. Tosin hiukan liian tulista omaan makuuni.

Tämän jälkeen olikin sitten aika mennä kylpylään yöksi. Ensin tosin kylvettiin ja saunottiin. Tämän jälkeen laitettiin yöbokserit jalkaan ja kylpytakin tyyppinen takki päälle ja painuttiin nukkumaan noin 20-30 muun korealaisen kanssa hiljaiseen huoneeseen. Aamulla tai oikeastaan iltapäivällä herättiin ja lähdettiin sitten vähän kiertelemään Los Angelesia, Bevery Hillsiä ja Hollywoodia. Viikonloppu meni nopeasti ja maanantaina oli kyllä niin väsynyt olo, kun vain voi olla. Matkalla tuli käytyä myös muutamalla beachillä, kuten Santa Monicassa ja Manhattan Beachillä. Kuva Manhattan Beachiltä.

Kouluviikko sujui ihan normaalisti. Itselleni ei kyllä sovi ollenkaan tämä sää koulunkäyntiin. Jatkuvasti on kaiken lisäksi vielä niin paljon tekemistä, että yöunet tuppaavat jäävän lyhyiksi. Arkipäivisin on tullut luentojen ohella käytyä kuntosalilla sekä juoksemassa. Tuli myös ostettua vähän lisää vaatteita. Täällä kotona meille vaihto-opiskelijoille on pieniä velvollisuuksia, kuten omista pyykeistämme huolehtiminen ja saniteettitilojen siisteyden ylläpito. Oma huone pitää toki myös imuroida säännöllisesti. Onneksi huoneeni ei ole suuri. Tällä viikolla oli sitten minun vuoro kuurata vessa. Tuntihan siinä taisi torstaina vierähtää ja sen jälkeen sitten salille.

Tällä viikolla olen viettänyt aika paljon vapaa-aikaani erään ruotsalaisen kaverin kanssa. Perjantaina tuli sitten käytyä katsastamassa Fullertonin yöelämään. Vireältä näytti ja ihmiset on kyllä paljon avoimempia täällä keskustelemaan kaikesta. Siitä jenkit saavat kyllä ison plussan. Kääntöpuolena tapasimme ruotsalaisen kaverini kanssa muutaman ikäisemme jenkin ja heidän maantiedon tuntemuksensa oli jokseenkin heikkoa. Kerrottuamme, että toinen meistä on Ruotsista ja toinen Suomesta tippuivat jenkit täysin kelkasta. Luulivat tämän jälkeen muun muassa Suomen olevan autonominen osa Ruotsia. Virheitähän sattuu eikä siinä mitään pahaa ole. Hetken päästä yksi näistä kolmesta jenkistä sitten alkoi kysellä Alpeista meiltä. Kaveri sekoitti vielä vahingossa Ruotsin ja Sveitsin keskenään No juu eipä siitä sen enempää sitten… Siirryttiin sitten toiseen baariin vähän katselemaan meininkiä. Paperit tuli näytettyä ovimiehelle, joka alkoi omalla kohdallani tavata Su-su-suumi. Portsari tiesi, missä Suomi on!! Ällistyttävintä kaikessa oli vielä se, että kysyin, oletko käynyt Helsingissä. Portsari vastaa kyllä ja sanoo viettäneensä aikaa enemmän Lappeenrannassa lähellä Venäjän rajaa! Pitäneen varmaan mennä käymään uudestaan kyseisessä baarissa, mikäli aikaa riittää.

Perjantaista selvittyämme oli lauantain vuoro. Ei muuta, kun Lincolnin nokka kohden itää ja aavikolle. Tarkoitus oli lähteä Martinin kanssa käymään vähän outletissä ostoksilla ja tutustumassa Palm Springsin kaupunkiin. Vuokraemäntämme oli myös tyhjänpanttina kotona, joten päätimme kysyä häntä mukaan. Ja hänhän innostui lähtemään. Pyörittiin sitten puolisentoista tuntia Palm Springsissä ja paahtavassa helteessä. Lämpötila oli auton lämpömittarin mukaan 120F. Oli kyllä todella kuuma ja kuiva ilma! Palm Springsissä vuokraemäntämme Martha vei minut ja Martinin johonkin paikalliseen missikilpailuihin asuja suunnittelevaan toimistoon. En olekaan tainnut mainita, että Martha on joku paikallinen missiemo tms, joten täällä meidän kotona käy aika ajoin missejä ja missikilpailuihin valmistautuvia tyttöjä hoitamassa asioitaan. Viime viikolla kävi muuten Miss California muutaman vuoden takaa ;)

Palm Springsin jälkeen oli sitten outletin vuoro. Kaksi tuntia taisi tuolla ostoshelvetissä vierähtää. Saldona yksi paita ja housut. Martin taisi vinguttaa Visaa vähän rankemmalla kädellä kuin minä. Outletin jälkeen menimme syömään nostalgiseen 60-luvun tyylisesti sisustettuun ravintolaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tämän jälkeen alkoi paluumatka kohden Fullertonia. Kuuma päivä ja ilmastoinnin tehokkuus taisivat aiheuttaa minulle flunssan. Kurkku käheä ja flunssa päällä, mutta ulkona 90F lämmintä = ei miellyttävää.

Sunnuntaina oli sitten tarkoitus mennä markkinoille yhdessä Martinin kavereiden kanssa. Halusin välttämättä lähteä, vaikka olisi jälkeenpäin ajateltuna ollut viisaampaa jäädä kotiin sairastamaan. Tuli tutustuttua neljään uuteen kaveriin, joiden kanssa oli tarkoitus vielä lähteä tänään uudelleen ulos, mutta suomipoika on kyllä nyt ihan liian sairas siihen touhuun. Tukkoinen olo jatkuu ja lievä kuume päällä. Joten päädyinkin jäämään kotiin sairastamaan ja kirjoittamaan blogia. Huomenna olisi sitten Labor Day. Pikaista paranemista odotellessa.