Arkista elämää ja matkailua

Ensiksikin aika on mennyt täällä todella nopeasti. Tuntuu, että viimeisten kahden viikon ajalta on vaikea muistaa kaikkea mitä on tullut tehtyä. Vaikka mitään maailmaa mullistavaa ei olekaan tapahtunut, aika tuntuu todellakin suhteelliselta. Filosofiaan en tässä kirjoituksessani sen syvemmin enää ajatellut takertua, joten itse asiaan.

Viikot on käyty koululla luennoilla istumassa ja viisastumassa. Allekirjoittaneen luentomotivaatio ei edelleenkään tunnu oikein syttyvän. Tuntuu, että olisi niin paljon kaikkea nähtävää ja koettavaan, että voisi keskittyä pelkästään matkailuun. Olen tässä yrittänyt itseäni kuitenkin motivoida, että koulun jälkeen on sitten muutama viikko aikaa matkustella ristiin rastiin tätä mannerta. Täysin eri asia on sitten se, kuinka tuo lompakko suhtautuu siihen tai suhtautuuko ollenkaan. Lompakosta mainitakseni olen kuumeisesti yrittänyt etsiä uutta lompakkoa täältä – harmikseni tuloksetta. Monesta kaupasta ja ostoskeskuksesta ei tunnu löytyvän tavallista lompakkoa, jossa olisi myös tasku kolikoille. Kuulemma täällä maksetaan korteilla ja kolikkojen ilmaantuessa ne tipataan seuraavassa kahvilassa yms. hyvin nopeasti pois. Perusteltu vastaus myyjältä, mutta jatkan silti metsästystä.

Oleminen täällä on jo hyvin rutinoitunutta. Arkipäivät täyttyvät koulun lisäksi harrasteista ja syömisestä. Viime aikoina olenkin alkanut käymään säännöllisemmin salilla ja juoksemassa, koska harrastuksiin on täällä mahtavat puitteet, kuten uima-allas, kuntosali, juoksuradat, palloiluhallit, jalkapallokentät yms. Vähän samanlaisesti löytyy aktiiviteettejä kuin intistä. Täällä ollaa vielä astetta pidemmällä. Esimerkiksi uimashortseja ei tarvise kuivata lainkaa riittää, kun heität ne gallonan kokoiseen ämpäriin, joka kuivaa ne puolestasi. Oli muuten jenkit ihmeissään, kun itse ensimmäisenä kertana kuivasin uimashortseja perinteikkäästi "kiertämällä" niitä kuivaksi tms.

Puolitoista viikkoa sitten vuokrattiin Petrin kanssa auto pariksi päiväksi. Meidän piti vähän katsella paikkoja ja käydä beachillä, mutta Murphyn lain mukaisesti tähän mennessä ainoa sadepäivä sotki suunnitelmamme. Sateen vuoksi jouduimme vähän muuttamaan suunnitelmiamme ja menimme Fullertonin keskustaan pelaamaan erän laser-sotaa tms. Ihan hauskaa oli, vaikkakin meidän neljän porukka oli vahvasti keski-iän yläpuolella kyseisessä paikassa. Hiki saatiin päälle ja sen jälkeen syömään. Toisena päivänä oli pakko lähteä vähän kauemmas, kun meillä kerran oli suhteellisen edullisesti saatu, laadukas ja tehokas auto alla. Ajeltiin noin 1½h itään päin Fullertonista paikalliseen outlettiin. Outletissa vierähtikin useampi tunti ja taisi poikien taskut muutamalla dollarilla keventyä. Koska automme oli miellyttävän tehokas (296 hevosvoimaa) Dodge, päätimme ottaa ilon irti ja ajaa vielä Palm Springsiin syömään jäädytetyt jogurtit tms. Illaksi tultiinkin sitten takaisin Fullertoniin.

Tällä viikolla on ollut vähän hiljaisempaa täällä kotona, kun lähti tuo vierailulla ollut ruotsalainen kaveri takaisin Ruotsiin. Tuli sitten vielä hävittyä leikkimielisessä Suomi-Ruotsi juoksukisassa täpärästi. Täytyy kyllä sanoa, että oli yksi elämäni puuskuttavimmista 14 minuuttisista hetkistä tuo juoksu. Kalifornian maasto ei ole mitään maailman tasaisinta, joten juokseminen vaihtelevassa maastossa noin 25c asteen lämmössä ja paahtavassa auringossa ei todellakaan ole helppoa. Oikeastaan häviökään ei tuntunut pahalta, sillä olin niin lähellä loppuun asti ja hävisin kuitenkin Malmö FF:n divarijoukkueen ex-futaajalle vajaalla 10 metrillä. Puhuttiin, että voidaan ottaa revanssi ehkä tulevana kesänä suotuisimmissa olosuhteissa. No nähtäväksi jää otetaanko... Juoksu toimikin aasinsiltana uuteen keskusteluun, mistä suomalaisten epäonni ruotsalaisia vastaan mahtaa johtua.

Viimeisenä iltana lähdettiin sitten vielä Martinin (ruotsalainen kaverini) kanssa vähän tapaamaan paikallisia jenkkikavereitamme kahvilaan. Kahvilakulttuuri on täällä kyllä hienoa. Joka paikasta löytyy melkein mitä vain. Olen nyt muutaman kerran käynyt tuolla vähän syrjemmässä yhden aasialaisen rouvan pitämässä kahvilassa. Kahvilaatuja on liitutaulullinen ja palvelu on erittäin ystävällistä. Normaali kahvi maksaa noin dollarin ja sitä saa santsata 50 sentillä. Siis normaali kahvi ei ole tässä tapauksessa mitään Pauligin perinteistä paahtoa vaan muun muassa vaniljan tai moccan makuista. Koska kello lähenteli sulkemisaikaa, sain luvan ilmaisiin santsauksiin. Minä taas fiksuna suomalaisena lähdin testailemaan näitä kahveja urakalla. Arvatenkaan seuraavana yönä ei oikein uni tullut.

Viime viikolla kävimme suomalais-saksalaisella ryhmällä kokeilemassa, miltä paikallinen Six Flags -huvipuisto tuntuu. Matka Fullertonista Six Flangsiin taittui autolla noin tunnissa. Ruuhkaa oli kyllä yllättävän paljon, vaikka olimme matkalla hyvissä ajoin. Huvipuiston parkkialueelle ajettiin porttien läpi. Portteja ja kaistoja oli rinnakkain epäilemättä noin kymmenen ja tästä huolimatta jouduimme jonottamaan. Itse huvipuistossa ruuhkat olivatkin sitten valtavat, joka rajoitti eri laitteissa käyntiä. Parhaimmillaan yhteen laitteeseen saattoi joutua jonottamaan kaksi tuntia!! Huvipuistossa on paljon vuoristoratoja, joista jokainen löytää varmasti mieleisensä. Ihan hyvä reissu, jos ei muistele jonotusaikoja.