Tjänare San Francisco!

Tulipa sitten San Franciscokin nähtyä. Neljän päivän pidennetty viikonloppu antoi hyvät puitteet käydä pyörähtämässä tässä länsirannikon yhdessä kuuluisimmasta kaupungeista. Koko homma lähti liikkeelle ruotsalaisen kaverini Martinin kavereiden ehdotuksesta. He kävivät täällä kämpillä syyskuussa ja San Franciscon tullessa puheeksi ehdottivat, että tekisimme ks. matkan yhdessä. Lisäksi he tarjoutuivat majoittamaan Suomi-pojan kotiinsa! – Eihän tästä tarjouksesta yksinkertaisesti voinut kieltäytyä ;) Tämän jälkeen ei tarvinnut enää muuta tehdä, kun lyödä viikonloppu ”lukkoon”.

Matkathan taitetaan jenkkilässä pääsääntöisesti autolla. Kun itselläni ei ole täällä autoa, pitää tyytyä vuokra-autoihin. Tyytyä on kyllä väärä sana, sillä käytännössä täältä voi vuokrata ihan minkälaisen dollarihymyn tahansa eikä hinnat päätä huimaa! Autovuokraus onnistuu pääosin hyvin internetistä käsin, mutta toisaalta vuokra-autojen saatavuus saattaa olla hyvinkin erilainen, mitä internetissä on luvattu. Tällä kertaa kävinkin sitten juuri niin, että olin vuokrannut vähän isomman ja miellyttävämmän auton, mutta paikan päällä alettiin tarjota ”kauppakassiksi” soveltuvaa menopeliä ja väitettiin, että olin sellaisen vuokrannut. Pienen tivaamisen jälkeen, kulman takaa sitten löytyi sen kokoluokan auton, joka vastasi online-booking ehtoja. Tämän paikallisen autovuokraamon kanssa on kyllä ollut muillakin pieniä ongelmia liittyen vuokrattuihin autoihin sekä niiden luovutuskuntoon. Pientä säätöä, mutta ei haittaa.

Matkaa Fullertonista San Franciscoon kertyy kuitenkin noin 400 mailia suuntaansa. Auton vuokrasin keskiviikosta maanantaihin. Näin pääsisin lähtemään aikaisin torstai-aamuna välttääkseni Los Angelesin ympäristön ruuhkat. Kieltämättä torstai-aamun aikainen herätys klo 5.30 onnistui yllättävän hyvin. Menin nukkumaan vasta n. klo 1 torstai-aamun puolella. Syy lyhyisiin yöuniin löytyy autosta ja kavereista. Piti kärrätä näitä muita vaihtareita keskiviikko-illan viettoon Fullertonin keskustaan ja tuli sitten vähän vietettyä aikaa myös heidän kanssaan. Torstaina klo 5.50 Chevrolet Impala käyntiin ja pankkiautomaatin kautta pilkkopimeälle freewaylle kohti pohjoista. Oikeastaan se ei ollutkaan pilkkopimeä, sillä yllättävän paljon liikennettä oli jo tuohon aikaan. Kun pääsin eroon näistä Los Angelesin ohikulkuteistä, alkoivatkin mahtavat maisemat yön pimeyden vähitellen väistyessä. Kävin nopeasti tankkaamassa auton ja kuljettajan ja jatkoin matkaa. Sitten ajauduin ansaa, josta minua oli kyllä varoiteltu. Otin väärän freewayn ja 10min tuli ajettua väärään suuntaan. Lisäksi freewayltä poistuminen ei ole aina ihan niin yksinkertaista, koska seuraavaa ramppia saattaa joutua odottamaan muutaman mailin. Lopulta auto ympäri ja etsimään oikeaa liittymään tielle 101 eli tuolle kuulemma kuvan kauniille tielle, joka kulkee pitkin Tyynenmeren rantaa pohjoiseen. Haaveeksi jäi tällä erää tuo reitti! (Oli muuten ainoa suunnistusvirhe koko matkalla! Joten olen kyllä todella tyytyväinen suoritukseeni, vaikka sen itse sanonkin.) Ohjeistus sinne on täysin puutteellinen, kuten minulle oli sanottu. Ei muuta, kun huoltoaseman pihaan lukemaan karttaa ja tekemään nopea päätös ajaa suoraa San Joseen Interstate 5:n kautta. Tosiaan suunnistelin paperikartan voimin, kun ei noista navigaattoreista suurempaa hyötyä ole omasta mielestäni. Päästyäni Interstate 5:lle ja matka alkoi edetä toden teolla. Tie on muuten kuin viivoittimella vedetty ihan San Josen ramppiin asti, jos ensimmäisen puolen tunnin vuoristopätkää ei lasketa mukaan. Nopeusrajoitus on pääosin 65-75 mailia/h. Tosin aika ajoin suoralla tiellä nopeus nousi itselläkin liikenteen mukana jopa 95 mailiin/h! Tie on kuitenkin helikopteri valvottu, joten kannattaa kyllä ajaa rajoitusten mukaan.

Neljä tuntia suoraa tietä oli kyllä aika tylsää. Toisaalta en ole ikinä nähnyt niin isoja karjatiloja elämässäni! Jos Pohjanmaalla on lakeutta, niin tällä tiellä sitä on vähintään 100-kertaisesti. Karjatilat ovat jotain IHAN KÄSITTÄMÄTTÖMIÄ! Kunnon kuvia ei vauhdista saanut otettua. Pysähtyminen moottoritien varteen oli kielletty. Muutaman kuvan otin ja pistän tähän liitteeksi, jos niistä nyt jotain selvää saisi. Ainiin matkalla oli paljon valkosipuliteollisuutta ja tuoksut olivat sen mukaisia. Lisäksi mansikka- ja kirsikkatarhoja oli jokunen tusina. Harmi, kun tuoksuja en voi Suomeen teille siirtää. Tekisin sen enemmän kuin mielelläni, jotta saisitte oikean käsityksen alueen tuotannosta sekä valkosipulin tuoksusta!

Lopulta saavuinkin sitten Santa Claraan, jossa tapasin ruotsalaisen Bonnien, jonka kanssa olimme tämän matkan suunnitelleet. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Santa Clarasta olisi pitänyt lähteä vielä kahden muun ruotsalaisopiskelijan, mutta toisin kävi. Toinen näistä oli ollut vähän viihteellä edellisiltana, eikä matkailu tuntunut nappaavan juuri sillä hetkellä. Toinen taas oli tekemässä jotain ryhmätöitä yliopistolla, eikä ehtinytkään matkaan. Sitten päätettiin lähteä kahdestaan sovitun aikataulun mukaisesti. Nähtävää olimme listanneet sen verran, että aikaa ei ollut juurikaan hukattavaksi. Oltiin molemmat kuitenkin sen verran nälkäisiä, että oli pakko päästä syömään pikaisesti. Ei tarvinnut montaakaan sekuntia miettiä, kun Bonnie ehdottaa IKEAA. Sinne siis! Siellä sitten tuli syötyä $2,99 originaalit ruotsalaiset lihapullat perunamuusilla ja salaatilla. Ihan maukasta oli kyllä hintaansa nähden, vaikka moni näitä lihapullia kritisoikin. Syy IKEA:n valintaan selvisikin sitten ruuan jälkeen. Piti näköjään päästä shoppaamaan ja saada kaapit täyteen ruotsalaisia tuotteita! Sanotaan, että IKEA oli kyllä kuin Ruotsi pienoiskoossa ja ihan mukava kokemus.

Yllättävän hyvin sujui liikenne San Franciscossa. Kaupungissa oli myös melko paljon pyöräilijöitä. Los Angelesiin nähden kaupunki miellytti kyllä enemmän. Kääntöpuolena San Franciscossa oli yllättävän paljon kodittomia ja vähävaraisia ihmisiä ihan keskustassakin. Lopulta saavuimme Golden Gatelle. Maisemat sillalta ovat mahtavat! Toisella puolella on San Franciscon lahti ja toisella puolella ääretön Tyynimeri. Silta itsessään oli kyllä korkea, mutta huomattavasti kapeampi, mitä olin kuvitellut. Läheinen puisto ja silta olisivat tarjonneet kyllä mahtavat puitteet juoksulenkin suorittamiseen. Ei tullut kuitenkaan sillan yli juostua. Tämän jälkeen ajettiinkin sitten keskustaan Chinatowniin. Se nyt ei ollut mitenkään erikoinen paikka, jos on muissa metropolien Chinatowneissa käynyt. Sitten pienen autolla suoritetun kruisailun jälkeen ajettiin takaisin Santa Claraan keräämään voimia huomiseen Alcatraz-saarella vierailuun.

Perjantaille olimme varanneet liput Alcatrazin vankilasaarelle. Netistä varattuna aikuisten lippu maksaa $26, mikä ei ole paljoakaan. Lipun hinta sisältää edestakaiset lauttakuljetukset Pier 33 -laiturilta sekä saaren opastetun esittelyn. Opastuskierros on täysin sähköinen. Turisteille jaetaan kuulokkeet ja jokainen voi kuunnella opastusta mielensä mukaan. Turistikierros kesti noin 1½h, jonka jälkeen saarelle olisi halutessaan voinut jäädä vielä pyörimään. Historian lisäksi saari tarjoaa mahtavat puitteet Golden Gate –sillan ja San Franciscon valokuvaukseen. Tämän jälkeen siirryimmekin downtownin puolelle katsomaan nähtävyyksiä. San Franciscoon kannattaa tutustua jalkaisin, joten hyvät kengät ovat mäkisessä kaupunkiprofiilissa välttämättömät. Kaupunki on myös viileän tuulinen, joten tuulitakki yms. ei ole pahitteeksi J

Torstain ja perjantain San Francisco –retket olivat kyllä vaatineet veronsa, joten lauantaina pyörittiin lähinnä Santa Clarassa ostoksilla ja lisäksi käytiin myös tutustumassa Santa Claran yliopistoon, joka oli pieni ja idyllinen verrattuna Fullertoniin. Lisäksi jutusteltiin ruotsalaisten kanssa kaikesta Suomeen ja Ruotsiin liittyvistä polttavista puheenaiheista. Illalla mentiin sitten syömään San Franciscoon muiden paikallisten vaihto-opiskelijoiden kanssa. Sunnuntaina olikin sitten edessä aikainen herätys ja paluumatka kohti Fullertonia.

Lätkää, autoja ja muuta äijämeininkiä :)

Paljon on vettä virrannut Kymijoessa viimeisen blogikirjoituksen jälkeen, joten päivitelläänpäs vähän kuulumisia.

Yksi syksyn ehdottomasti odotetuimmista kohokohdista koettiin perjantaina, kun Anaheim Ducks avasi kautensa Amerikassa. Timo ja Ville nappasivat meidät kyytiin eli suomalaisporukalla suunnattiin kohti Honda Centeriä. Euroopassa avatun kauden ekassa kotipelissä vastaan luisteli rakas naapuri San Jose Sharks. Koivu, Lydman sekä tietenkin Selänne nähtiin kaikki kentällä ja varsinkin Teukka sai odotetusti raikuvat aplodit. Suomalaiset jäivät kuitenkin melko näkymättömiksi matsissa, joka päättyi kotiyleisön riemuksi Ducksin niukkaan 1-0 -voittoon. Pelin tasosta ei jäänyt lapsenlapsille kerrottavaa, mutta Honda Center oli näkemisen arvoinen. Kuvista ei käy ilmi katsomon huikean jyrkkä profiili, pudotus penkkirivien välillä on lähes pystysuora. Halliin pitäisi mahtua yli 17000 katsojaa ja vaikka tyhjiä paikkoja oli jonkun verran oli tunnelma korkealla ja meteli korviahuumaava. Kaiken kaikkiaan siis hyvä reissu.

Yli kahden kuukauden arpomisen jälkeen saimme vihdoin kämppisteni kanssa ostettua auton. Maailma näyttää heti ihan erilaiselta kun pääsee vihdoin liikkumaan muuallakin kuin kampuksen, kodin ja ruokakaupan välillä. Alun perin tarkoitus oli pärjätä syksy ilman autoa mutta kyllä se nyt tuntuu ajatuksena melko mahdottomalta. Kaupunkisuunnittelu on rakennettu oletuksella, että kaikilla on auto.

Ostoprosessi ei ollut ihan kivuton. Skandinaavinen neuvottelutyylimme oli ilmeisesti ennenkuulumaton paikallisille autokauppiaille, joista osa edusti aika vahvasti perinteistä limanuljaska-stereotyyppiä.  Kun emme suostuneet ensimmäisellä visiitillämme tekemään ostopäätöstä, alkoi myyjien puolelta melkoinen painostus ja välillä kaverit olivat hypätä pöydän yli. Kaikkein hupaisin hetki koettiin kun löimme myyjän kanssa kättä päälle Toyota Corollan 6000 dollarin hinnasta ja hetken kuluttua myyntipäällikkö pyysi nimeä paperiin jossa luki 8000. Parin minuutin väännön jälkeen hinta ”tiputettiin” takaisin 6300 dollariin, jolloin sanoimme jälleen harkitsevamme asiaa hintapelleilystä ärsyyntyneinä. Samalla olimme löytäneet toisesta liikkeestä Audin samaan hintaan, ja tästä kerrottuamme Toyota-kauppias alkoi haukkumaan saksalaisia autoja, niiden korjaajia ja suurin piirtein kaikkea maan ja taivaan väliltä :) Audi-kauppias sopi jäyhille pohjolan pojille paljon paremmin melko passiivisen myyntityylinsä ansiosta, ja reissulta tarttui lopulta matkaan Audi A4 Quattro. Erääseen Toyota-liikkeeseen ei kyllä taida enää olla menemistä…

Jokaisessa blogitekstissä tulee ihmeteltyä jenkkikulttuuria, eikä tämäkään kerta tee poikkeusta. Kierrätys täällä on lapsenkengissä, kuten saimme kokea pullonpalautusreissulla. Suomen erinomaiseen pullonpalautusjärjestelmään tottuneena oli surkuhupaisaa viedä palautuspullot romulavalle, jossa jonkun sortin romukauppias punnitsi pullot ja tölkit ja rahaa niistä sai painon mukaan. Tuottoa kertyi jotakuinkin huikeat 5 senttiä pullolta. Palautusprosentti tuskin on kovin korkea tällä motivoinnilla. Jotta homma ei olisi liian helppoa, maksu saadaan viemällä palautusäijältä saatu kuitti läheiseen viinakauppaan, josta setelit lopulta saa kouraan. Seitsemän säkillistä pulloja tuotti 13,50 dollaria. Suomessa samalla määrällä olisi netonnut varmaankin kymmenkertaisesti.

Eipä tällä kertaa muuta. Mainittakoon vielä että sää on hellinyt edelleen, koko viikon on elohopea pysytellyt kolmenkympin hujakoilla. Tällaista lokakuuta ei ole tullut ennen nähtyä.

Koulua, ruokaa ja huvipuistoja...

Ensimmäiset Mid-termit on nyt taakse jäänyttä elämää. Toisesta tulokset tulivatkin jo kolmen tunnin päästä kokeesta. Tulos oli odotetunlainen ja siihen voi olla ihan tyytyväinen. Toinen koe olikin sitten keskiviikkona ja siitä tuloksia ei ole vielä tullut. Mutta se ei varmaankaan mennyt ihan niin hyvin, kun ensimmäinen Mid-term… nojoo, toivossa on hyvä elää!

Pitääkin oikein muistella, mitä kaikkea sitä tällä viikolla on tullut tehtyä. Ulkona on tullut syötyä varmaan keskiarvolla 1½ krt/päivä. Mitään roskaruokaan ei kyllä ole tehnyt edes mieli, mutta olen löytänyt muutamia uusia ja herkullisia ruokapaikkoja. Kotini lähellä on pizzeria nimeltä Pieology, josta saa maittavia pizzoja. Pizzojen koko fyysinen koko halkaisijalla tai ympärysmitalla laskettuna ei ole normaalia isompi. Paikan erikoisuus piilee niukassa ruokalistassa ja nopeassa palvelussa. Menu koostuu muistaakseni kahdeksasta erilaisesta pizzasta, joilla kaikilla on sama hinta. Jos oikein muistan, hinta oli $7,50 tasolla. Noloa todeta, mutta en ole kyllä hintaa sen suuremmin edes kiinnittänyt huomiota. Halpaa ja hyvää se kuitenkin on. Mutta koko hinnoittelulta ja menulta putoaa pohja pois, koska saat valintasi mukaan pizzaan lisätäytteitä niin paljon kun ikinä haluat! Oma suosikkini on BBQ Chicken eli #3. Lisäksi olen tavallisesti ottanut pizzan tuplakanalla ja ollessani oikein nälkäinen täytteeksi on tullut otettua vielä pekonia. Ja siitä Pieologin nopeasta palvelusta vielä sen verran, että pizza leivotaan kuluttajan silmien edessä, josta se siirtyy paistettavaksi tulella lämmitettävään uuniin (=kiviuuni ilman kiveä tms.) ja kaikki tämä tapahtuu noin 2min 30s. Itse paistoon on varattu aikaa 90sekuntia. Viimeksi Pieologyssa asioidessani puhuttiin henkilökunnan kanssa tovi lätkästä. Kaikki tämä lähti liikkeelle nimestäni, joka muistuttaa kuulemma Ducksien suomalaista Sakua (Koivu) ja Teemua(Selänne). Itse en yhteneväisyyttä juuri huomaa, mutta kai se piile tuossa kaksitavuisuudessa ja u-kirjaimissa.

Iltapäivisin ja iltaisin on tullut käytyä salilla ja juoksemassa kiitettävästi. Uskon, että olen paremmassa fyysisessä kunnossa kun aikoihin (maasto on muuten kohtuullisen haastavaa juoksemiseen, kuten lenkiltä otettu kuva osoittaa). Täällä, kun tuota vapaa-aikaa tuntuu riittävän enemmän kuin Suomessa. Mikä puolestaan johtunee siitä, että täällä oikeastaan ainoat pakolliset tehtävät omat osaltani liittyvät koulun kursseihin ja vessan siivoukseen. Meillä tosiaan on täällä kodissa oma juuri remontoitu kylpyhuone, jota sitten käyttävät kolmesta eri kulttuurista tulevat vaihto-opiskelijat: korealainen, saksalainen ja suomalainen. Siivousvuoro eli ”nakki” napsahtaa kerran kolmeen viikkoon. Tällä viikolla oli minun vuoro, mutta saksalainen kaveri teki niin siistiä jälkeä viime sunnuntaina, että taisin päästä aika helpolla tällä kerralla. Täytyy myöntää, että taktikoin oman pesuvuoron suhteen niin, että hoidin sen heti alkuviikolla ja pääsin hyödyntämään saksalaisen 1-½h uurastuksen tuloksia xD

Lauantaina olikin sitten vuorossa Universal Studios, jonne Cal State Fullerton järjesti ilmaisen sisäänpääsyn 130 nopeimmalle vaihto-oppilaalle. Tuli siis säästettyä ihan mainittava summa rahaa, koska pelkän sisäänpääsyn hinta olisi ollut yli $60. Hyvällä omalla tunnolla pystyinkin rahoittamaan itselleni yli puolet uuden kameran hinnasta Universal Studios käynnistä säästyneillä rahoilla. Oliko Universal Studios sitten käymisen arvoista? – Juu ja ei. Puisto keskittyy erilaisiin elokuviin ja sarjoihin sekä filmaamisen tekniikoihin yms. Trikkikuva tekniikasta kertova noin 25-30min pituinen esitelmä oli kyllä erittäin mielenkiintoista kuultavaa ja katseltavaa. Lisäksi Waterworld –osastolla järjestetty toimintaseikkailu oli hauskaa katsottavaa. Jenkeissä osataan kyllä järjestää iso show, jos siihen on tarve. Moottoriveneissä, vesiskoottereissa, tulessa, aseissa ja stunt-näyttelijöissä ei juuri oltu säästelty. Iso ja mukava show kokea kerran elämässä. Ja sitten ne negatiiviset puolet. Jos, et ole elokuvafriikki eivätkä vuoristoradat yms. simulaattorit kiinnosta sinua sisäänpääsy on aivan liian kallis. Itselleni ks. puisto olisi varmaankin ollut pettymys, mikäli sisäänpääsystä olisi täytynyt maksaa. Toisaalta puisto sijaitsee korkealla paikalla, josta hyvät näkymät alhaalla olevaan laaksoon ja golf-kentälle mm. valokuvausta varten ;)

Universal Studiosin jälkeen jatkettiin ranskalais-ruotsalais-saksalais-suomalais porukalla syömään muutamaan eri paikkaan täällä Fullertonissa. Itse menin kokeilemaan paikallista sushi-ravintolaa. Hyväähän se sushi oli, mutta ne annoskoot. Tämän jälkeen oli pakko mennä tilaamaan vielä annos kanaa, kun en täyttynyt oikein sushista, mikä ei sikäli ole mitään uutta. Siinä saivat toiset vaihtarit odotella tovin, kun ruokailin toista annostani. Eräs saksalainen keksi kunnon vitsin ”Hey, Finnish are you finnished yet?” Tätä saikin sitten kuunnella koko illan ja jäsen P:n mahtavia ja mielikuvituksellla höystettyjä kertomuksia meikeläisestä.. Toivottavasti ei muut nyt ymmärtäny koko hommaan ihan väärin. Oli pakko ottaa kuva, kuinka saksalaiset kävelevät paririvissä kohden ruokalaa. Aika särmää!

Kotiin tulin sitten lauantai-iltana takaisin. Talon väki olikin jo nukkumassa. Oikeastaan olin sillä hetkellä ainoa vaihtari talossa. Korean karpaasi on jo toista iltaa/yötä ulkona. Veikkaan, että kaveri on grillaamassa muiden korealaisten kanssa tai sitten pelaamassa futista :D Saksalainen on ollut nyt muutaman päivän poissa, kun hänen tyttöystävänsä saapui tänne alkuviikosta ja he lähtivät tekemään road trippiä johonkin. Tätä kirjoittaessani en voi muuta sanoa, kun että olen TODELLA tyytyväinen taloon, jossa asustan. Tarkoitan, että palvelu pelaa positiivisessa mielessä vuokrasopimuksen vastaisesti. Jääkaappini on jälleen kerran täytetty ruualla. Moneskohan kerta tämä jo on? Laskelmieni mukaan lienee kolmas tai neljäs. Eikä tarvitse edes aina maksaa näistä ruuista!

Prepaid sähläystä

Yksi viikonloppu on taas mennyt nopeasti erinäisiä asioita hoidellessa yms. On muuten kumma juttu, että puhelimeen ostettavan prepaid-liittymän kanssa voi temppuilla kolme päivää. Ehkä vähän liioittelen. Paikalliset bussiyhteydet ovat kyllä hyvinkin mielenkiintoisia, että kai sitä voisi melkein autokauppaan mennä :D Tosiaan itselläni on käytössä täällä T-mobilen prepaid-liittymä, johon lataan kerran kuussa x määrän dollareita. Tällä viikolla jouduin sitten ensimmäistä kertaa puhelimeen latailemaan rahaa ja ajattelin hoitaa asian paikallisessa Wal-Martissa. Löytyipä Wal-Martista myös ensimmäinen suomalainen brändi Nokian lisäksi, nimittäin Rapalan vieheet!!! Ihmeen huonosti suomalaisia tuotteita muuten löytyy jenkeistä. Svenssonit ovat hoitaneet kyllä tämän brändäyksen ja omien tuotteidensa saatavuuden kyllä huomattavasti suomalaisia paremmin, kun löytyy Volvo, Saab, IKEA, Absolut Vodka, Hästens, suklaakarkkeja ja ruotsalaisbändi Basshunterin muutaman vuoden takainen Boten Anna –biisi soi koulun tapahtumissa.

Takaisin niihin liittymiin. Ostin kortin, johon pitäisi pystyä lataamaan seuraavan suuruisia summia $10, 15, 30, 50 ja 100 oman mieltymyksen mukaan. Kassalla sitten myyjä toteaa, että pistetäänkö $25 vai $50. Sanoin, että haluaisin $30, kuten tuossa T-mobilen kortissa lukee. Myyjän mukaan kortti on vanha ja nykyään T-mobile mahdollistaa tällä kortilla vain 25 tai 50 dollarin prepaidit. Päädyin sitten 25 dollariin. Kotona sitten aktivoin kortin ja yllätys eihän se toiminutkaan. Seuraavana päivänä menin sitten ihan viralliseen T-mobilen toimistoon kysymään asiaa. Wal-Martiin en mennyt kahdesta syystä 1) bussilla noin neljän mailin matkaan paluumatka mukaan lukien saa kulumaan parhaimmillaan puolipäivää 2) varmaankin operaattorin virallinen liike osaa hommansa paremmin. T-mobilessa sitten selittivät, että liittymään pitää ladata lisää, jotta $30 minimisumma on koko ajan kortilla. Laitettiin sinne rahaa taas jokunen taala ja kaikki toimi ihan hyvin liikkeessä. Illalla saan puhelimeeni viestin, että prepaidissäni on katetta $1,94. Mikäs siinä, vierivä kivihän ei sammalla sanonnan mukaisesti, joten takaisin T-mobileen seuraavana päivänä. Siellä oli sama jenkkityttö taas palvelemassa meikeläistä ja muisti hyvin, että olin eilen käynyt liikkeessä. Hänkin ihmetteli tapahtunutta ja ei muuta, kun rahaa tiskiin ja liittymä viimeinkin auki. Mielenkiintoista koko tapahtumaketjussa oli se, että mihin Wal-Martista ostamani prepaidin rahat olivat huvenneet. Tappiota tuli 25 taalaa, mutta en jaksa lähteä enää asiaa ihmettelemään, kun tuo Wal-Mart on vähän hankalasti tavoitettavissa ilman autoa – time is money!

Perjantai kuluikin nopeasti pienellä ristiretkellä Fullertonin keskustaan. Käytiin vähän jäsen P:n kanssa kyselemässä vuokra-autoja, mutta kaikki autot olivat tilapäisesti loppu ja mihinkään hyvään diiliin emme olisi päässeet, joten jätettiin se vuokraaminen sitten toiseen kertaan. Syömässä oli tietysti pakko käydä rautatieaseman vierellä olevassa siistihkössä ravintolassa. Ulkonäkö voi tosiaan pettää, ruoka oli hintaansa nähden ala-arvoista. Itse söin BBQ-kanan ja P söi jotain, jonka nimeä en nyt muista. Kanaa siinäkin annoksessa oli.

Kotona ehdin olla ehkä noin 15 minuuttia, kun paikalliset jenkit soittivat minua mukaan erään jenkkikaverini Danielien syntymäpäiville. Mikäs siinä, pitäähän se lähteä, jos pyydetään. Kohta olivatkin jo jenkit ovella kahden auton voimin ja meitä oli aika iso porukka lähdössä Fullertonin keskustaan. Ilta sujui ihan mukavasti syntymäpäiviä vietettäessä ja kaikkea rupatellessa ja ohella muutamaan uuteen ihmiseen tutustuessa. Omalla tavallaan jenkit on mielenkiintoisia, koska Suomessa ei ikinä kohtaa vastaavaan vieraanvaraisuutta ja avoinmuutta. Täällä autetaan vilpittömästi ja ollaan kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisuudesta hyvin laajasti.

Alkuviikolla olisikin sitten vuorossa ensimmäiset Mid-termit muutamasta kurssista. Joten sunnuntaina tulikin vähän katseltua kurssimuistiinpanoja kokeita varten. Omalla kohdallani kaikkien kurssien kokeet järjestetään monivalintamuotoisina. Erilaisia vastausvaihtoehtoja on tyypillisesti neljä, joista yksi on ainoastaan oikein. Vastaukset ”väritellään” erityisesti kokeita varten suunniteltuun paperiin eli Scantroniin. Kysymysten lukumäärä on näissä tulevissa kokeissa ilmoitettu olevan 50kpl. Pahoittelen, että tältä viikolta en saanut otettua valokuvia, kun rakas jo kouluikään päässyt Sonyni lakkasi toimimasta.