Amerikkalaisen kulttuurin ja koulun ihmettelyä

Blogi laahaa ainakin minun osalta vielä aika paljon jäljessä, eli tässä päivittelen vielä ensimmäisten viikkojen kuulumisia.

Kulttuurishokin ensimmäisenä oireena iskee silmille amerikkalaisen kulttuurin raadollisuus: kaikki matalapalkkaiset tai vähänkään raskaammat ruumiilliset työt teetetään maahanmuuttajilla. Ensimmäisen "syntyperäisen" amerikkalaisen työntekijän taisimme tavata vasta yliopistossa. Lentokenttätyöntekijät, kaupan kassat, bussinkuljettajat ynnä muut ovat kaikki ulkomaalaistaustaisia. Rajuin esimerkki on työ, johon ainakaan Suomessa en ole törmännyt ollenkaan: ilmeisesti lähinnä kodittomia värvätään heiluttelemaan mainoskylttejä teiden varsilla.

Toinen silmiinpistävä seikka on ympäristön silmitön kohtelu: kierrätyksestä tai jätteiden lajittelusta täällä ei ole ikinä kuultukaan. Ravintoloissa kaikki astiat ovat kertakäyttöisiä eli pizzerian roskis tyhjennetään monta kertaa päivässä. Vesijohtovettä ei uskalla juoda, juomavesi ostetaan kaupasta tislattuna ja puhdistettuna. Ja muovipullot tietenkin heitetään roskiin kun palautusjärjestelmää ei ole. Kun sitten vielä jokainen perheenäiti tekee lähikaupan ruokaostosreissun katumaasturilla, alkaa eurooppalaista pikkuhiljaa iljettää. Ja näitä katumaastureita kun on jokaisella opiskelijalla, ei tarvitse kauaa ihmetellä miten maan velkataakka on saatu aikaan. Hieman ihmetyttää, eivätkö amerikkalaiset muka todella itse huomaa miten kestämättömällä pohjalla heidän elämäntapansa on niin ekologisesti kuin taloudellisesti. Vaikka eipä meillä Euroopassakaan taida olla paljon kehumisen aihetta.

Koulu alkoi orientaatiopäivällä joka muistuttaa aika paljon suomalaista yliopisto-orientaatiota: paljon tylsiä puheita, tervetulotoivotuksia ja henkilökunnan esittelyjä. Porukkaa oli monipuolisesti joka maailman kolkasta, yhteensä vaihto-opiskelijoita/kv.opiskelijoita on Fullertonissa ilmeisesti neljästä viiteen sataan.

Luennot alkoivat seuraavalla viikolla. Itselläni ohjelmaan kuuluu toistaiseski kuusi kurssia markkinointia ja Intermediate Soccer jonka otin sanamukaisesti ns. huvin ja urheilun vuoksi. Markkinoinnin kursseista pitäisi pudottaa kaksi pois, jotta homma ei mene ihan opiskeluksi. Toistaiseksi kuitenkin päivät ovat melko täynnä luentoja, joista ikävimpinä ylläreinä ovat iltaluennot, joita ainakaan Suomessa en ole liiemmin nähnyt: luento klo 19.00-21.45 imee mehut tehokkaammastakin superopiskelijasta.

Luennot poikkeavat jonkun verran suomalaisista vastineistaan: tunnelma on rento, niin opiskelijat kuin opettajat istuvat lippikset päässä ja jotkut professorit tuntuvat keskittyvän enimmäkseen stand-up-komiikkaan. Ensimmäiset luennot käytetään itsensä esittelemiseen ja muihin opiskelijoihin tutustumiseen. Jenkeistä huokuu esiintymisrutiini ja suomalaisille tuttu takarivissä piileskely on täällä tuntematonta. Opettajat ottavat yleisönsä eikä kuivia paasaajia juuri löydy ainakaan amerikkalaisista luennoitsijoista. Opiskelijat esiintyvät luentosalissa rennosti ja itsevarmasti, pieni arastelu tuntuu vaivaavan ainoastaan vaihtareita. Pääosin amerikkalaiset ottavat ulkomaalaiset hyvin vastaan, koulussa muut opiskelijat ovat kiinnostuneita Suomesta ja juttelevat mukavia niinkuin vanhat tutut.

Toinen viikko jenkeissä käynnistyi osaltani mukavissa merkeissä. Sain vihdoin asunnon, ja pääsin muuttamaan pois saksalaisten vaihtareiden sohvalta jossa olin viettänyt ensimmäisen viikon. Asunto löytyi Homestead Apartments-kompleksista, jossa vaihtareita on paljon ja jossa olin siis myös ensimmäisen viikon viettänyt. Kämppäkavereiksi osui ruotsalainen(!) Robin ja saksalainen Tim. Ekat pari päivää ovat kuluneet mukavasti pienen Suomi-Ruotsi-maaottelun hengessä, saa nähdä kuinka pitkälle svenssonin huumori riittää. Kun molemmat vielä olemme innokkaita pokerinpelaajia, on luvassa varmasti eeppisiä taistoja (ja paljon menetettyjä dollareita). Kämppä on mukavan tilava, kaksi makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta takaavat sen että jokaisen silmänympärysvoiteille ja manikyyriseteille riittää tilaa. Kuuluupa Homestead-kompleksiin neljä uima-allasta ja poreallasta ja kuntosalikin, joten ehkä täällä jotenkuten viihtyy neljä kuukautta :)

­

Torstaina olimme grillaamassa muutaman muun vaihtarin kanssa, ja lopulta paikalle kertyikin porukkaa vähän joka puolelta. Ranskalaisten ja saksalaisten kanssa olen ollut tekemisissä jonkun verran, ja torstaina tutustuimme pariin jenkkiinkin jotka toivottivat meidät tervetulleeksi. Parin lukukauden takaiset LUT-vaihtarit ovat "opettaneet suomea" paikallisille, joiden sanavarasto tosin rajoittuu lähinnä alkoholijuomien nimiin ja alapäähuumoriin. "Fishu" on tullut jenkkiopiskelijoille tutuksi, eli erinomaisesti ovat lappeenrantalaisvaihtarit toimineet suomalaisen kulttuurin lähettiläinä.

Arkista elämää ja matkailua

Ensiksikin aika on mennyt täällä todella nopeasti. Tuntuu, että viimeisten kahden viikon ajalta on vaikea muistaa kaikkea mitä on tullut tehtyä. Vaikka mitään maailmaa mullistavaa ei olekaan tapahtunut, aika tuntuu todellakin suhteelliselta. Filosofiaan en tässä kirjoituksessani sen syvemmin enää ajatellut takertua, joten itse asiaan.

Viikot on käyty koululla luennoilla istumassa ja viisastumassa. Allekirjoittaneen luentomotivaatio ei edelleenkään tunnu oikein syttyvän. Tuntuu, että olisi niin paljon kaikkea nähtävää ja koettavaan, että voisi keskittyä pelkästään matkailuun. Olen tässä yrittänyt itseäni kuitenkin motivoida, että koulun jälkeen on sitten muutama viikko aikaa matkustella ristiin rastiin tätä mannerta. Täysin eri asia on sitten se, kuinka tuo lompakko suhtautuu siihen tai suhtautuuko ollenkaan. Lompakosta mainitakseni olen kuumeisesti yrittänyt etsiä uutta lompakkoa täältä – harmikseni tuloksetta. Monesta kaupasta ja ostoskeskuksesta ei tunnu löytyvän tavallista lompakkoa, jossa olisi myös tasku kolikoille. Kuulemma täällä maksetaan korteilla ja kolikkojen ilmaantuessa ne tipataan seuraavassa kahvilassa yms. hyvin nopeasti pois. Perusteltu vastaus myyjältä, mutta jatkan silti metsästystä.

Oleminen täällä on jo hyvin rutinoitunutta. Arkipäivät täyttyvät koulun lisäksi harrasteista ja syömisestä. Viime aikoina olenkin alkanut käymään säännöllisemmin salilla ja juoksemassa, koska harrastuksiin on täällä mahtavat puitteet, kuten uima-allas, kuntosali, juoksuradat, palloiluhallit, jalkapallokentät yms. Vähän samanlaisesti löytyy aktiiviteettejä kuin intistä. Täällä ollaa vielä astetta pidemmällä. Esimerkiksi uimashortseja ei tarvise kuivata lainkaa riittää, kun heität ne gallonan kokoiseen ämpäriin, joka kuivaa ne puolestasi. Oli muuten jenkit ihmeissään, kun itse ensimmäisenä kertana kuivasin uimashortseja perinteikkäästi "kiertämällä" niitä kuivaksi tms.

Puolitoista viikkoa sitten vuokrattiin Petrin kanssa auto pariksi päiväksi. Meidän piti vähän katsella paikkoja ja käydä beachillä, mutta Murphyn lain mukaisesti tähän mennessä ainoa sadepäivä sotki suunnitelmamme. Sateen vuoksi jouduimme vähän muuttamaan suunnitelmiamme ja menimme Fullertonin keskustaan pelaamaan erän laser-sotaa tms. Ihan hauskaa oli, vaikkakin meidän neljän porukka oli vahvasti keski-iän yläpuolella kyseisessä paikassa. Hiki saatiin päälle ja sen jälkeen syömään. Toisena päivänä oli pakko lähteä vähän kauemmas, kun meillä kerran oli suhteellisen edullisesti saatu, laadukas ja tehokas auto alla. Ajeltiin noin 1½h itään päin Fullertonista paikalliseen outlettiin. Outletissa vierähtikin useampi tunti ja taisi poikien taskut muutamalla dollarilla keventyä. Koska automme oli miellyttävän tehokas (296 hevosvoimaa) Dodge, päätimme ottaa ilon irti ja ajaa vielä Palm Springsiin syömään jäädytetyt jogurtit tms. Illaksi tultiinkin sitten takaisin Fullertoniin.

Tällä viikolla on ollut vähän hiljaisempaa täällä kotona, kun lähti tuo vierailulla ollut ruotsalainen kaveri takaisin Ruotsiin. Tuli sitten vielä hävittyä leikkimielisessä Suomi-Ruotsi juoksukisassa täpärästi. Täytyy kyllä sanoa, että oli yksi elämäni puuskuttavimmista 14 minuuttisista hetkistä tuo juoksu. Kalifornian maasto ei ole mitään maailman tasaisinta, joten juokseminen vaihtelevassa maastossa noin 25c asteen lämmössä ja paahtavassa auringossa ei todellakaan ole helppoa. Oikeastaan häviökään ei tuntunut pahalta, sillä olin niin lähellä loppuun asti ja hävisin kuitenkin Malmö FF:n divarijoukkueen ex-futaajalle vajaalla 10 metrillä. Puhuttiin, että voidaan ottaa revanssi ehkä tulevana kesänä suotuisimmissa olosuhteissa. No nähtäväksi jää otetaanko... Juoksu toimikin aasinsiltana uuteen keskusteluun, mistä suomalaisten epäonni ruotsalaisia vastaan mahtaa johtua.

Viimeisenä iltana lähdettiin sitten vielä Martinin (ruotsalainen kaverini) kanssa vähän tapaamaan paikallisia jenkkikavereitamme kahvilaan. Kahvilakulttuuri on täällä kyllä hienoa. Joka paikasta löytyy melkein mitä vain. Olen nyt muutaman kerran käynyt tuolla vähän syrjemmässä yhden aasialaisen rouvan pitämässä kahvilassa. Kahvilaatuja on liitutaulullinen ja palvelu on erittäin ystävällistä. Normaali kahvi maksaa noin dollarin ja sitä saa santsata 50 sentillä. Siis normaali kahvi ei ole tässä tapauksessa mitään Pauligin perinteistä paahtoa vaan muun muassa vaniljan tai moccan makuista. Koska kello lähenteli sulkemisaikaa, sain luvan ilmaisiin santsauksiin. Minä taas fiksuna suomalaisena lähdin testailemaan näitä kahveja urakalla. Arvatenkaan seuraavana yönä ei oikein uni tullut.

Viime viikolla kävimme suomalais-saksalaisella ryhmällä kokeilemassa, miltä paikallinen Six Flags -huvipuisto tuntuu. Matka Fullertonista Six Flangsiin taittui autolla noin tunnissa. Ruuhkaa oli kyllä yllättävän paljon, vaikka olimme matkalla hyvissä ajoin. Huvipuiston parkkialueelle ajettiin porttien läpi. Portteja ja kaistoja oli rinnakkain epäilemättä noin kymmenen ja tästä huolimatta jouduimme jonottamaan. Itse huvipuistossa ruuhkat olivatkin sitten valtavat, joka rajoitti eri laitteissa käyntiä. Parhaimmillaan yhteen laitteeseen saattoi joutua jonottamaan kaksi tuntia!! Huvipuistossa on paljon vuoristoratoja, joista jokainen löytää varmasti mieleisensä. Ihan hyvä reissu, jos ei muistele jonotusaikoja.

Welcome to America!

Blogin aloittaminen on omalta osaltani viivästynyt aika pitkälle. Laiskuuden ohella suurin syy lienee se, että ensimmäisen viikon Yhdysvalloissa vietin kodittomana joten blogin kirjoittaminen ei ollut ensimmäisenä prioriteettilistalla :)

Kirjoittelen nyt ensimmäisten päivien/viikkojen tapahtumista hieman jälkijunassa, hiljalleen yritetään saada blogia ajan tasalle.

Lennot sujuivat ilman suurempia ongelmia. Ahtaat korvakäytävät tosin rajoittavat matkustusnautintoa omalla kohdallani, nousun aikana korviin kohdistuva paine tuntuu repivän tärykalvot palasiksi.  Air Francen elokuvavalikoiman ansiosta matka meni jotenkuten joutuisasti, purjopiirakka ja etikka-kuskus eivät tosin miellyttäneet tätä kulinaristia. Islannin rannikkoa koristava jäätikkö oli sen verran komea näky että siitä oli pakko napsaista pari kuvaa matkamuistoksi. Onneksi kamera oli sattunut käsimatkatavaroihin.

Los Angelesin lentokentällä astuin ensimmäistä kertaa elämässäni Euroopan ulkopuolelle. Jono oli siedettävä, ja matkatavaratkin löytyivät helposti. Elämäänsä kyllästyneen näköinen virkailija sen sijaan ilmeisesti nautti asemastaan portinvartijana, ja leima paperiin tuli vasta kun herra oli saanut tarpeekseen tyhmän suomalaisen ivaamisesta. Huusipa kaveri jossain välissä jopa että "Keep your hands when I can see them". Vaikka verenpaine alkoi nousta molemmilla osapuolilla, katsoin parhaaksi olla aloittamatta tappelua aseistetun virkamiehen kanssa oltuani mantereella pari minuuttia, ja nöyränä poikana pääsin lopulta jatkamaan matkaa.

Lentoasemalta ulos astuessani huomasin, että Los Angeleshan taitaa olla jopa hieman Kotkaa isompi kaupunki. Yövyimme lentokentän lähellä olevassa motellissa, ja aamulla pääsimme nauttimaan perinteistä amerikkalaista aamiaista jonka ravintoarvo oli hieman kyseenalainen: donitseja, muffinseja, pipareita, ja olipa mukaan eksynyt pari palaa ihan oikeaa leipääkin, tosin sekin vehnää. Ei ole ihme että jenkit eivät ole ihan maailman tervein kansa.

(Myöhemmin sain kuulla että motelli jossa olimme yöpyneet sijaitsee alueella jossa rahojaan huolettomasti heilutteleva matkaaja pääsee niistä helposti eroon. Ilmeisesti ihan jengiväkivallan pääkallonpaikalla ei oltu, mutta kuitenkin seudulla jossa ulkona liikkuessaan kannattaa pitää varansa. Jos olisimme ekana yönä tienneet tämän, olisi uni voinut jäädä vieläkin vähemmälle.)

Kuumaa ja kuivaa

Huomenna on sitten kolme viikkoa kulunut saapumisestamme Los Angelesiin. Aika on kyllä mennyt hyvin nopeasti. Olemme Peten kanssa tavanneet muutaman kerran, kun olemme käyneet yhdessä syömässä paikallisissa ravintoloissa. Tähän mennessä ehkä eniten kaipaan henkilökohtaisesti Lutin hyviä opiskelijaravintoloita. Kouluruuan hintahan on täällä ihan eri luokkaa kuin mitä se on Lutissa. Lisäksi täällä on periaatteessa jatkuvasti samat ruokalistat ja ainoa tapa saada ruokavalioon variaatiota on vaihdella ravintoloita. Kolmen viikon aikana muutamaan kampusalueella sijaitsevaan pikaruokaravintolaan ehtii kyllä jo turtua. Oikeastaan itselläni on jo se vaihe, että koko pikaruoka alkaa maistua aika ällöttävältä. Niinpä olenkin jopa palannut juurilleni ja syönyt omatekoisia tonnikala- ja kanasalaatteja.

Viikko sitten tuli tehtyä parin päivän roadtrippi. Matka suuntautui ensiksi Fullertonista kohden Santa Barbaraa, josta jatkoimme yöllä takaisin Los Angelesiin. Tein tämän matkan kahden korealaisen ja yhden saksalaisen kaverin voimin. Päätettiin sitten, että ajetaan yöllä LA:n ja otetaan korealaisesta kylpylästä lepotuolit. Santa Barbarasta oli n. kahden tunnin ajomatka LA:iin. Itse lupauduin ajamaan matkan keskellä yötä niin, että saapuisimme kylpylään noin klo 4.00 aamuyöstä ja näin saisimme halvemman majoituksen ($15/henkilö). Muut pojat nukkuivat koko matkan ja itse pistin moottoritiellä menemään minkä ehdin ja oltiinkin lopulta perillä jo vähän etuajassa. Nälkähän meillä kaikilla jo oli, koska viimeksi oli syöty ja juotu iltapäivällä. Mentiin sitten korealaiseen ravintolaan syömään tofua, kalaa, lihaa ja riisiä. Korelaiset pistivät minut ja saksalaisen kämppikseni syömään erittäin tulisesti maustettua ruokaa ja tilasivat itselleen miedon vaihtoehdon korean kielellä. Hauskoja heppuja kyllä!! Sanotaan, että ruoka oli vähintäänkin tulista eikä tilannetta helpottanut lainkaan se, että piti syödä puikoilla. Täytyy myöntää, että ei minusta ihan heti ole puikoilla syöjäksi. Kokemuksena tämä oli kyllä mitä mainioin ja ruokahan oli maukasta. Tosin hiukan liian tulista omaan makuuni.

Tämän jälkeen olikin sitten aika mennä kylpylään yöksi. Ensin tosin kylvettiin ja saunottiin. Tämän jälkeen laitettiin yöbokserit jalkaan ja kylpytakin tyyppinen takki päälle ja painuttiin nukkumaan noin 20-30 muun korealaisen kanssa hiljaiseen huoneeseen. Aamulla tai oikeastaan iltapäivällä herättiin ja lähdettiin sitten vähän kiertelemään Los Angelesia, Bevery Hillsiä ja Hollywoodia. Viikonloppu meni nopeasti ja maanantaina oli kyllä niin väsynyt olo, kun vain voi olla. Matkalla tuli käytyä myös muutamalla beachillä, kuten Santa Monicassa ja Manhattan Beachillä. Kuva Manhattan Beachiltä.

Kouluviikko sujui ihan normaalisti. Itselleni ei kyllä sovi ollenkaan tämä sää koulunkäyntiin. Jatkuvasti on kaiken lisäksi vielä niin paljon tekemistä, että yöunet tuppaavat jäävän lyhyiksi. Arkipäivisin on tullut luentojen ohella käytyä kuntosalilla sekä juoksemassa. Tuli myös ostettua vähän lisää vaatteita. Täällä kotona meille vaihto-opiskelijoille on pieniä velvollisuuksia, kuten omista pyykeistämme huolehtiminen ja saniteettitilojen siisteyden ylläpito. Oma huone pitää toki myös imuroida säännöllisesti. Onneksi huoneeni ei ole suuri. Tällä viikolla oli sitten minun vuoro kuurata vessa. Tuntihan siinä taisi torstaina vierähtää ja sen jälkeen sitten salille.

Tällä viikolla olen viettänyt aika paljon vapaa-aikaani erään ruotsalaisen kaverin kanssa. Perjantaina tuli sitten käytyä katsastamassa Fullertonin yöelämään. Vireältä näytti ja ihmiset on kyllä paljon avoimempia täällä keskustelemaan kaikesta. Siitä jenkit saavat kyllä ison plussan. Kääntöpuolena tapasimme ruotsalaisen kaverini kanssa muutaman ikäisemme jenkin ja heidän maantiedon tuntemuksensa oli jokseenkin heikkoa. Kerrottuamme, että toinen meistä on Ruotsista ja toinen Suomesta tippuivat jenkit täysin kelkasta. Luulivat tämän jälkeen muun muassa Suomen olevan autonominen osa Ruotsia. Virheitähän sattuu eikä siinä mitään pahaa ole. Hetken päästä yksi näistä kolmesta jenkistä sitten alkoi kysellä Alpeista meiltä. Kaveri sekoitti vielä vahingossa Ruotsin ja Sveitsin keskenään No juu eipä siitä sen enempää sitten… Siirryttiin sitten toiseen baariin vähän katselemaan meininkiä. Paperit tuli näytettyä ovimiehelle, joka alkoi omalla kohdallani tavata Su-su-suumi. Portsari tiesi, missä Suomi on!! Ällistyttävintä kaikessa oli vielä se, että kysyin, oletko käynyt Helsingissä. Portsari vastaa kyllä ja sanoo viettäneensä aikaa enemmän Lappeenrannassa lähellä Venäjän rajaa! Pitäneen varmaan mennä käymään uudestaan kyseisessä baarissa, mikäli aikaa riittää.

Perjantaista selvittyämme oli lauantain vuoro. Ei muuta, kun Lincolnin nokka kohden itää ja aavikolle. Tarkoitus oli lähteä Martinin kanssa käymään vähän outletissä ostoksilla ja tutustumassa Palm Springsin kaupunkiin. Vuokraemäntämme oli myös tyhjänpanttina kotona, joten päätimme kysyä häntä mukaan. Ja hänhän innostui lähtemään. Pyörittiin sitten puolisentoista tuntia Palm Springsissä ja paahtavassa helteessä. Lämpötila oli auton lämpömittarin mukaan 120F. Oli kyllä todella kuuma ja kuiva ilma! Palm Springsissä vuokraemäntämme Martha vei minut ja Martinin johonkin paikalliseen missikilpailuihin asuja suunnittelevaan toimistoon. En olekaan tainnut mainita, että Martha on joku paikallinen missiemo tms, joten täällä meidän kotona käy aika ajoin missejä ja missikilpailuihin valmistautuvia tyttöjä hoitamassa asioitaan. Viime viikolla kävi muuten Miss California muutaman vuoden takaa ;)

Palm Springsin jälkeen oli sitten outletin vuoro. Kaksi tuntia taisi tuolla ostoshelvetissä vierähtää. Saldona yksi paita ja housut. Martin taisi vinguttaa Visaa vähän rankemmalla kädellä kuin minä. Outletin jälkeen menimme syömään nostalgiseen 60-luvun tyylisesti sisustettuun ravintolaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tämän jälkeen alkoi paluumatka kohden Fullertonia. Kuuma päivä ja ilmastoinnin tehokkuus taisivat aiheuttaa minulle flunssan. Kurkku käheä ja flunssa päällä, mutta ulkona 90F lämmintä = ei miellyttävää.

Sunnuntaina oli sitten tarkoitus mennä markkinoille yhdessä Martinin kavereiden kanssa. Halusin välttämättä lähteä, vaikka olisi jälkeenpäin ajateltuna ollut viisaampaa jäädä kotiin sairastamaan. Tuli tutustuttua neljään uuteen kaveriin, joiden kanssa oli tarkoitus vielä lähteä tänään uudelleen ulos, mutta suomipoika on kyllä nyt ihan liian sairas siihen touhuun. Tukkoinen olo jatkuu ja lievä kuume päällä. Joten päädyinkin jäämään kotiin sairastamaan ja kirjoittamaan blogia. Huomenna olisi sitten Labor Day. Pikaista paranemista odotellessa.